maanantai 26. toukokuuta 2008

Lepertelyä ja perheenlisäyshaaveita

Pienet silmät olivat visusti kiinni ja tassut lepäsivät kuonon edessä. Karvat olivat hieman pörrössä. Silmät avautuivat hitaasti, mutta tietoisuus silmien taustalla kasvoi nopeasti. Karvat pörhistyivät selän keskeltä ja pieni häntä alkoi näyttämään pulloharjalta. Heiveröiseltä sellaiselta. Moi pikkunen, kuiskasin mahdollisimman pehmeällä äänellä. Sain vastaukseksi kimeän naukaisun.

Muutamaa hetkeä myöhemmin vauva makasi sylissäni ja tuudittelin sitä leperrellen ja silitellen untuvaisesta vatsasta. Pikkuisen ilme näytti nauttivalta ja se sulki silmänsä ja keskittyi kehräämiseen. Kaverin kanssa lepertelimme sille yhtäaikaa ja voisin vannoa, että näin pikkuisen hymyilevän.

Peg3- geenini on selvästi leimautunut enemmän karvaisiin vauvakohteisiin kuin ihmislapsiin.