Iloista konttorielämää

Sihteeri oli enemmän kuin tyytyväinen. Ilme oli kuin kermaa litkineellä kissalla ja hänellä oli vaikeuksia olla hymyilemättä. Hän sanoi ymmärtävänsä, että täytyy kokeilla uusia asioita ja hyvähän se on. Siitä alle tunnin sisään hän oli soittanut uuteen työpaikkaani, vaikka en edes tiedä tarkkaan mihin olen menossa, ja siirtänyt puhelinliittymäni heidän järjestelmäänsä ja soittanut palkanlaskijalle vielä varmistaakseen, että minut varmasti irtisanotaan.

Sen jälkeen hänen loppupäivänsä kuluikin, ensimmäistä kertaa kuukausiin, vihellellen ja lauleskellen. Vielä seuraavana päivänäkin hän oli pelottavan hyväntuulinen ja puhui minulle kuin normaalille ihmisille, samalla tavalla kuin ennen. Ennen kuin tämä kaikki vihamielisyys kukkien repimisineen hänen puoleltaan alkoi. 

Ihmisten elämään voi vaikuttaa myönteisesti niin monella eri tavalla.

Kill Em With Kindness

Business as usual

Me olemme ainakin todella innoissamme, että saamme sinut tänne! Nainen huudahti minua päin ja hänestä jäi kuva, että hän todella on innoissaan. Hänelle oli juuri myös selvinnyt, että tunnen monta hänen kollegoistaan ja olen jopa ollut Japanissa asti heistä yhden kanssa. Minun täytyykin heti soittaa hänelle! 

Itse hymyilin ja katselin tilannetta lähes ulkopuolisena. Tällä tavallako muut käyttäytyvät. Minut oli ilmoitettu samantien yli puolen vuoden kurssille opettelemaan kaikki alusta ja tenttimäänkin vielä ja heillä oli ilmiselvästi lisää uutta tulossa. Pää sanoi, että tämä on ihan järkyttävän hyvä juttu ja tietämys kasvaa ihan uusiin mittasuhteisiin. Muuten olinkin sitten sekaisin kuin seinäkello.

Voitaisiinko me puhua tästä tilanteesta? Yritin vielä kysyä A:ltä. Parin päivän mykkäkoulun ja välttelemisen jälkeen tuntui, että pää hajoaa. Tuntui, että olen tehnyt jotain kamalan väärin ja samalla tiesin, että A. olisi tehnyt täsmälleen samoin jos olisi itse samassa tilanteessa. Huutaisit edes, haukkuisit, jotain. Joku tunnetila mistä pääsisi eteenpäin. 

Ei tässä ole mitään, business as usual.

I'm counting stars

Counting stars

Lately I've been, I've been losing sleep
Dreaming about the things that we could be
But, baby I've been, I've been praying hard
Said no more counting dollars, we'll be counting stars
Yeah, we'll be counting stars

I see this life like a swinging vine,
Swing my heart across the line
In my face is flashing signs,
Seek it out and ye shall find.

Old but I'm not that old
Young but I'm not that bold
And I don't think the world is sold
I'm just doing what we're told

I feel something so right by doing the wrong thing
And I feel something so wrong by doing the right thing

I could lie, couldn't I, couldn't I?
Every thing that kills me makes me feel alive.

Lately I've been, I've been losing sleep
Dreaming about the things that we could be
Baby I've been, I've been praying hard
Said no more counting dollars, we'll be counting stars
Lately I've been, I've been losing sleep
Dreaming about the things that we could be
But, baby I've been, I've been praying hard
Said no more counting dollars, we'll be-we'll be counting stars

I feel her love
And I feel it burn down this river every time
Hope is our four-letter word, make that money watch it burn

Old but, I'm not that old
Young, but I'm not that bold
And I don't think the world is sold
I'm just doing what we're told

And I feel something so wrong by doing the right thing
I could lie, couldn't I, couldn't I?
Everything that drowns me makes me wanna fly

Lately I've been, I've been losing sleep
Dreaming about the things that we could be
Baby I've been, I've been praying hard
Said no more counting dollars, we'll be counting stars
Lately I've been, I've been losing sleep
Dreaming about the things that we could be
But, baby I've been, I've been praying hard
Said no more counting dollars, we'll be-we'll be counting stars

Oh, take that money watch it burn,
Sing in the river the lessons I learned

Everything that kills me makes me feel alive

Lately I've been, I've been losing sleep
Dreaming about the things that we could be
Baby I've been, I've been praying hard
Said no more counting dollars, we'll be counting stars
Lately I've been, I've been losing sleep
Dreaming about the things that we could be
But, baby I've been, I've been praying hard
Said no more counting dollars, we'll be-we'll be counting stars

Take that money watch it burn,
Sing in the river the lessons I learned

Do I let it go?

Jutellaanko? Kävelin A:n perässä ja sydän hakkasi melkein rinnasta irti ja ärsytti. Olin hautonut angstia jo niin pitkään, että kun se viimein tuli ulos niin se sitten tuli ulos, ihan sen kummemmin rakentumatta. En oikein tiennyt miten päin olisin ollut. Jos tilannetta olisi katsonut pelinä, mikä oli pakko tunnustaa, että sellaisena sen moni tulisi katsomaan, niin olin pelannut kaikki kortit pöytään ja heittänyt vielä auton avaimet kaupan päälle.

Kahden kehittävän keskustelun jälkeen, joista toisen olisin voinut viettää pimeässä pöydän alla, tilanne oli harvinaisen helpottunut. Ja harvinaisen hämmentävä. Olin tilanteessa missä en ollut osannut kuvitella ja olin jättänyt sen pois kaikista tilanneanalyyseistä.

Kerroin, että minulle oli tarjottu jo paikkaa, minkä olin kieltäytynyt ottamasta vastaan. Vaikka toimitusjohtajakin soitti perään ja pyysi harkitsemaan uudelleen. Sitä en tainnut tosin mainita, koska ei sillä mitään merkitystä ollut. Ulkoisesti duuni olisi ollut houkutteleva ja duunikavereista olisi varmasti tullut ihan oikeitakin kavereita, mutta siitä puuttui monta palaa. Naivisti edelleen uskoin siihen, että duunin piti muuttaa jotain, parantaa maailmaa, opettaa minulle uutta, haastaa ja motivoida. Rahaa tottakai, ainoastaan sitä omistavat pitävät sitä täysin toisarvoisena.

Olin niin hämmentynyt keskustelun jälkeen etten oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Yhtäkkiä minulla olikin ovi auki toiseen suuntaan, kun olin ajatellut, että se on lukossa ja muurattu umpeen.

Om. täällä hei, kuule me haluttaisiin edelleen jatkaa sinun kanssa. Voisitko tulla päivän mittaiseen soveltuvuusarviointiin. Vastasin myöntävästi. Jäin sporasta monta pysäkkiä ennen pois ja lähdin kävelemään testipaikalle päin. Ensimmäisellä pysäkillä minua tuijotti hymyilevä mies. Lähempänä minäkin aloin hymyillä. KB:ltä oli hajonnut auto edellisenä päivänä ja siksi hän nyt istui juuri sinä päivänä siinä pysäkillä juuri siihen aikaan. Emme olleet tavanneet vuosiin, viimeksi lähemmin vanhojen tansseissa, jossa hän oli parini ja paras kaveri kaikki fysiikan ja kemian tunnit. KB. halasi minua ja toivotti onnea. Kiitin ja jatkoin matkaa ajatellen, että olipas hauska sattuma törmätä toiseen sillä tavalla.

Testeistä oli kulunut pari päivää, kun Om. soitti jälleen. Tiesin, että tämä puhelu määrittäisi sen mihin suuntaan olin elämässä menossa – jatkamassa A:n viitoittamaa tietä vai perustamassa uutta Om:n suuntaan. Minä olen niin innoissani! Om. hihkui puhelimeen ja hänen hyväntuulisuutensa tarttui minuunkin. Olimme lähes samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa. Oli hauska tavata joskus niinkin erilainen mies mihin omassa työympäristössä on tottunut. Hän puhui innolla kaikesta mitä tulisimme tekemään ja saamaan aikaan. Itse olen samalla iloinen, hämmentynyt ja yllättynyt saamastani palautteesta. Itse testituloksia en ollut itse vielä saanut.

Vuosi oli vierähtänyt ja oli taas rapujuhlien aika. Vuosi siitä kun kaikki lähti liikkeelle. Mietin miten paljon vuodessa ehti tapahtua ja miten erilaisessa tilanteessa olin. Vatsaa väänti, ahdisti ja samalla oli selvää, että näin pitää tapahtua. Samalla se tuntui samalta kuin tietäisi, että aikoo ottaa avioeron, mutta ei ole kertonut toisella osapuolelle siitä mitään. Päätin etten kerro asiasta vielä, koska en tiedä miten kertoisin ja minua monella tasolla pelotti. Ensi viikolla sitten. Vihaisivatko jotkut minua? Ymmärtäväisitkö he? Oliko tilannetta missä voisi syödä kakkua ja pitää kakun? Entä jos työ on enemmän kuin työ? Miksi minusta tuntui samalla niin pahalta?

Well you only need the light when it's burning low
Only miss the sun when it starts to snow
Only know you love her when you let her go

Only know you've been high when you're feeling low

Only hate the road when you're missing home

Passanger

Vuosikymmen

Ei voi olla totta, hän lausui ja käänsin katseeni B:tä kohti ja hymyilin. Hei! vastasin ilahtuneesti ja kysyin saako häntä halata ja halasin. B. ei ollut muuttunut juuri ollenkaan. Näytti paljon rennommalta kuin aiemmin. Olin kyllä nähnyt hänet jo ennen kuin hän huomasi minut, mutta koska en tiennyt millä mielellä hän minun kohtaamiseni ottaa niin annoin hänelle mahdollisuuden poistua tilanteesta ilman, että olisi ottanut minuun mitään kontaktia eikä meidän olisi tarvinnut kummankaan kiusaantua. Viime tapaamisemme vuosia sitten olivat olleet hänen puoleltaan jäätäviä. Olin silloin hyvinkin loukkaantunut siitä, että ihminen jota pidin lähes toisena äitinä dissasi minut täysin ja sulki pois elämästään. Samalla omat vanhemapani pitivät silti yhteyttä eksääni ja olivat hänelle ystävällisiä.

Vuosikymmen tekee ilmeisesti ihmeitä.