Ei voi olla totta, hän lausui ja käänsin katseeni B:tä kohti ja hymyilin. Hei! vastasin ilahtuneesti ja kysyin saako häntä halata ja halasin. B. ei ollut muuttunut juuri ollenkaan. Näytti paljon rennommalta kuin aiemmin. Olin kyllä nähnyt hänet jo ennen kuin hän huomasi minut, mutta koska en tiennyt millä mielellä hän minun kohtaamiseni ottaa niin annoin hänelle mahdollisuuden poistua tilanteesta ilman, että olisi ottanut minuun mitään kontaktia eikä meidän olisi tarvinnut kummankaan kiusaantua. Viime tapaamisemme vuosia sitten olivat olleet hänen puoleltaan jäätäviä. Olin silloin hyvinkin loukkaantunut siitä, että ihminen jota pidin lähes toisena äitinä dissasi minut täysin ja sulki pois elämästään. Samalla omat vanhemapani pitivät silti yhteyttä eksääni ja olivat hänelle ystävällisiä.
Vuosikymmen tekee ilmeisesti ihmeitä.
