Me olemme ainakin todella innoissamme, että saamme sinut
tänne! Nainen huudahti minua päin ja hänestä jäi kuva, että hän todella on
innoissaan. Hänelle oli juuri myös selvinnyt, että tunnen monta hänen
kollegoistaan ja olen jopa ollut Japanissa asti heistä yhden kanssa. Minun
täytyykin heti soittaa hänelle!
Itse hymyilin ja katselin tilannetta lähes ulkopuolisena.
Tällä tavallako muut käyttäytyvät. Minut oli ilmoitettu samantien yli puolen
vuoden kurssille opettelemaan kaikki alusta ja tenttimäänkin vielä ja heillä
oli ilmiselvästi lisää uutta tulossa. Pää sanoi, että tämä on ihan järkyttävän
hyvä juttu ja tietämys kasvaa ihan uusiin mittasuhteisiin. Muuten olinkin
sitten sekaisin kuin seinäkello.
Voitaisiinko me puhua tästä tilanteesta? Yritin vielä kysyä A:ltä. Parin päivän mykkäkoulun ja välttelemisen jälkeen tuntui, että pää
hajoaa. Tuntui, että olen tehnyt jotain kamalan väärin ja samalla tiesin, että A. olisi tehnyt täsmälleen samoin jos olisi itse samassa tilanteessa. Huutaisit
edes, haukkuisit, jotain. Joku tunnetila mistä pääsisi eteenpäin.
Ei tässä ole mitään, business as usual.
