Saksaa ja suomea sekaisin puhuva lapsikaksikko seurasi kajakin valmisteluani melkein yli-innokkaasti ja kyseli miksi aion mennä vesille. Koska se rentouttaa minua, sanoin ja hymyilin aurinkolasieni takaa. Onneksi he eivät nähneet silmiin asti. Aiotko sinä tulla takaisin, kai sinä olet varovainen, kai sinä käytät pelastuliivejä, alaston pikkuinen kyseli ilman taukoja ja olin jo varma, että se hyppää kajakkiin mukaan.
Siitä on itseasiassa ihan älyttömän pitkä aika, kun viimeksi olen käynyt melomassa. Se teki aivan mielettömän hyvää. Meri tuoksui raikkaalle, aurinko paistoi ja ilman tuoksui suolaisen kostealle. Melonta-asentoni oli parantunut viime kesäisestä ja ihmettelin, kun lyhyessä ajassa olin melonut jo pitkälle. Aika tuntui melkein pysähtyneen. Tuijotin silkkiuikun poikasten sukellusharjoituksia ja aloin vihdoin rentoutua.
Kuulin edelleen sihteerin naputtavan äänen korvissa. Jos olisin sanonut suoraan niin olisin sanonut etten halua käsitellä tunteita. Minulla on kavereita siihen hommaan, jotka kertovat omista murheistaan ja tunteistaan. Minä voin aivan hyvin kuunnella.
Till Lindemannin käheä ääni kertoi jostain, jota olin kohtuullisen varma etten halunnut ymmärtää. Äänen sävy ja musiikin basso taas sanoivat täsmälleen sen mitä minun pitäisi pukea sanoiksi. En tajua miten ihmiset pystyvät siihen. Kertomaan tunteensa pienillä sanoilla, liittämään ne yhteen ja muodostamaan ymmärrettäviä lauseita. Jos sen voisi kertoa musiikilla. Se tosin vaatisi sitä, että päästää muut lähemmäksi kuin mitä sanoilla koskaan pääsisi.
Vaihdoin levyn Katie Meluaan.
Siitä on itseasiassa ihan älyttömän pitkä aika, kun viimeksi olen käynyt melomassa. Se teki aivan mielettömän hyvää. Meri tuoksui raikkaalle, aurinko paistoi ja ilman tuoksui suolaisen kostealle. Melonta-asentoni oli parantunut viime kesäisestä ja ihmettelin, kun lyhyessä ajassa olin melonut jo pitkälle. Aika tuntui melkein pysähtyneen. Tuijotin silkkiuikun poikasten sukellusharjoituksia ja aloin vihdoin rentoutua.
Kuulin edelleen sihteerin naputtavan äänen korvissa. Jos olisin sanonut suoraan niin olisin sanonut etten halua käsitellä tunteita. Minulla on kavereita siihen hommaan, jotka kertovat omista murheistaan ja tunteistaan. Minä voin aivan hyvin kuunnella.
Till Lindemannin käheä ääni kertoi jostain, jota olin kohtuullisen varma etten halunnut ymmärtää. Äänen sävy ja musiikin basso taas sanoivat täsmälleen sen mitä minun pitäisi pukea sanoiksi. En tajua miten ihmiset pystyvät siihen. Kertomaan tunteensa pienillä sanoilla, liittämään ne yhteen ja muodostamaan ymmärrettäviä lauseita. Jos sen voisi kertoa musiikilla. Se tosin vaatisi sitä, että päästää muut lähemmäksi kuin mitä sanoilla koskaan pääsisi.
Vaihdoin levyn Katie Meluaan.
