maanantai 4. elokuuta 2008

Kun samettikäsi hyväilee vatsani herkkiä kohtia
olen vapaa ekstaasissa ilman kimaltavaa kemiaa
kun pehmeät huulet kulkevat pitkin ihoni raukeita karvoja
olen vapaa ekstaasissa sinun kanssasi

Ekstaasiin
sinne vie pieni polku halki villin sademetsän
siellä sataa rakkautta joskus liikaakin
Ekstaasiin
sinne vie lämmin iho vasten toista, liikkumatta
vuosisata vuosisadan jälkeen tietää sen


Ismo Alanko