Päivänsäde

Menikö se juuri? Oletko kauan odottanut? Keski-ikäinen nainen tuijotti minua omituinen lempeä hymy naamalla. Vastasin kysymyksiin, mikä aiheutti jonkinlaisen puheripulin kuulijassa ja kävimme tuttua monologia sääilmiöistä. Niin, minä olen juuri muuttanut tänne enkä tunne täältä ketään, nainen jatkoi ja hymyili edelleen. Onkohan se aineissa ajattelin ja kartoitin naisen käsiliikkeitä. Epäilin, että kyseessä on taskuvaras.

Nainen kumartui eteenpäin kasvojani kohti, kun dösän kulma pilkisti tien kulman takana. Nyt se tulee nainen totesi jo yliärsyttävän lempeällä äänellä ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Kuin myös totesin ja katselin naisen erkanemista jonon suuntaan.

Dösän saavuttua pääteasemalla istuin ja katselin ihmisten valumista dösästä pois kunnes tajusin, että takanani ei jono liikkunut mihinkään. Nainen seisoi käytävällä istuimeni kohdassa ja oli torpannut kaikki muut matkustajat taakseen. Hän vain hymyili ja katsoi minua yltiöystävällisellä ilmeellä. Tuijotin tilannetta muutaman sekunnin Nicholas Cage maisella ihmetyksellä ja päädyin nousemaan hämmästyttävän nopeasti ylös. Muodostin kasvoille jonkinasteisen hymyn ja kiitin.

Saa oikeasti olla itsesuojeluvaistossa puutteita, että alkaa seitsemän aikaan aamulla ottamaan sosiaalista kontaktia aamuären ihmisen kanssa tuolla asteella.