Heräsin siihen, että koko keho huokui kipua ja olin tulikuuma. Niveliä jomotti, kurkku oli turvonnut ja nielaiseminen sai aikaan yskäkohtauksen. Katsoin kelloa ja tajusin nukkuneeni vain tunnin. Muutaman aspiriinin ja kuuden tunnin jälkeen heräsin herätyskellon ääneen ja muutamaan sekunttiin en tiennyt missä olen.
Päivä meni jutellessa ja katsellessa, vaikka tunsin koko ajan suurta kiusausta olla hiljaa. Onneksi työasiat väistyivät jo päivän aikana ja lähdin juna-asemalle ja junassa vihdoin annoin itselleni vapauduin vaipua sosiaalittomuuteen. Heräsin naisäänen ilmoittaessa, että saavumme Zürichin pääasemalle ja kaikkien olisi poistuttava junasta.
Kaupunki tuoksui kostealle. Oli 29 astetta lämmintä ja joki virtasi kaupungin keskellä. Se on yksi kauneimmista joista, minkä olen nähnyt. Katselin ympärilleni ja vastaantuleva, itseäni muutaman vuoden nuorempi mies, pysähtyi, hymyili täydellisellä hammasrivistöllä ja ojensi minulle kätensä tervehdykseen. Onneksi minulla oli aurinkolasit peittämässä syvä epäilevyys henkilökohtaisen rajani rikkomista vastaan. Mies jatkoi täydellisellä englannilla päivän ihastelua, auringon ihanuutta ja kyseli olinko lomamatkalla. Kohtaaminen oli lyhyt, mutta ystävällinen, ja mies jatkoi pian matkaansa hyvästellen. Tapasin päivän aikana monia, jotka tuijottivat minua häpeilemättä ja osa taipui sanomaan jonkin tervehdyksen. Pidin tapaa omalaatuisena, mutta hyväksyin sen. Ehkä se johtui auringosta.
Englannilla pärjäsi mainiosti. En tavannut yhtäkään henkilöä, joka ei olisi sitä puhunut täydellisyyttä hipoen. Kaikki muukin oli tarkkaa ja säntillistä. Katselin vastaantulevia ihmisiä ja tunsin itseni alipukeutuneeksi kaikkien pukujen ja jakkupukujen joukossa. Katselin Bahnhofstrassenin näyteikkunoita ja tunsin kulkevani pidennetyllä Bulevardilla. Hintataso näytti olevan sama. Joen vieressä oli viileää ja sain haistella vettä. Katselin sen kirkasta olemusta välillä kaihoten. Minun oli samaan aikaan kuuma ja kylmä ja kurkku oli äitynyt todella kipeäksi. Pyrin hengittämään vain nenän kautta.
Hotellilla nautin veden iltaauringossa terassilla ja kirjoittelin matkakortteja. Ihmiset ympärillä näyttivät iloisilta ja hyvinvoivilta. Kaikkien oppaiden mukaan Zürich on elämänlaadulla mitattuna Euroopan paras kaupunki. En yhtään epäile sitä, mutta kaupunki ei sytyttänyt samalla tavalla kuin Berliini, vaikka ihmiset olivatkin äärettömän ystävällisiä ja sosiaalisia.
Päivä meni jutellessa ja katsellessa, vaikka tunsin koko ajan suurta kiusausta olla hiljaa. Onneksi työasiat väistyivät jo päivän aikana ja lähdin juna-asemalle ja junassa vihdoin annoin itselleni vapauduin vaipua sosiaalittomuuteen. Heräsin naisäänen ilmoittaessa, että saavumme Zürichin pääasemalle ja kaikkien olisi poistuttava junasta.
Kaupunki tuoksui kostealle. Oli 29 astetta lämmintä ja joki virtasi kaupungin keskellä. Se on yksi kauneimmista joista, minkä olen nähnyt. Katselin ympärilleni ja vastaantuleva, itseäni muutaman vuoden nuorempi mies, pysähtyi, hymyili täydellisellä hammasrivistöllä ja ojensi minulle kätensä tervehdykseen. Onneksi minulla oli aurinkolasit peittämässä syvä epäilevyys henkilökohtaisen rajani rikkomista vastaan. Mies jatkoi täydellisellä englannilla päivän ihastelua, auringon ihanuutta ja kyseli olinko lomamatkalla. Kohtaaminen oli lyhyt, mutta ystävällinen, ja mies jatkoi pian matkaansa hyvästellen. Tapasin päivän aikana monia, jotka tuijottivat minua häpeilemättä ja osa taipui sanomaan jonkin tervehdyksen. Pidin tapaa omalaatuisena, mutta hyväksyin sen. Ehkä se johtui auringosta.
Englannilla pärjäsi mainiosti. En tavannut yhtäkään henkilöä, joka ei olisi sitä puhunut täydellisyyttä hipoen. Kaikki muukin oli tarkkaa ja säntillistä. Katselin vastaantulevia ihmisiä ja tunsin itseni alipukeutuneeksi kaikkien pukujen ja jakkupukujen joukossa. Katselin Bahnhofstrassenin näyteikkunoita ja tunsin kulkevani pidennetyllä Bulevardilla. Hintataso näytti olevan sama. Joen vieressä oli viileää ja sain haistella vettä. Katselin sen kirkasta olemusta välillä kaihoten. Minun oli samaan aikaan kuuma ja kylmä ja kurkku oli äitynyt todella kipeäksi. Pyrin hengittämään vain nenän kautta.
Hotellilla nautin veden iltaauringossa terassilla ja kirjoittelin matkakortteja. Ihmiset ympärillä näyttivät iloisilta ja hyvinvoivilta. Kaikkien oppaiden mukaan Zürich on elämänlaadulla mitattuna Euroopan paras kaupunki. En yhtään epäile sitä, mutta kaupunki ei sytyttänyt samalla tavalla kuin Berliini, vaikka ihmiset olivatkin äärettömän ystävällisiä ja sosiaalisia.
