maanantai 31. elokuuta 2009

Osa 5: Sukellus mannerlaattojen välissä

Vatsassa leijaili perhosia ja hankasin käsiä yhteen. Minua pistelee käsistä aina, kun jännittää. Katselin tavaramäärää, mikä minun pitäisi laittaa päälleni ja tuijotin pohjattomalta näyttävää rotkomaista syvännettä, johon olin sukeltamassa. Kuivapuku painoi tavaroiden kanssa aivan liikaa. Tuntui mahdottomalta tehtävältä auttaa toiselle sukeltajalle räpylä jalkaan ja ponnistaa tavaroiden kanssa takaisin ylös.

Kun lopulta pääsin veteen ja aloitin laskeutumisen tuntui kuin maailman paino olisi kadonnut ja vapaus alkanut. Tosin hyvin kylmä sellainen. Pari asteinen vesi jäädytti huulet hetkessä ja tuntui kivuliaalta. Teki mieli ottaa regulaattori suusta ja lämmittää huulet.

Mutta maailma, johon olin laskeutunut oli niin kaunis. Unohdin hengittää välillä, kun jäin ihastelemaan näkyä. Ensimmäinen syvänne oli kivimäisen kaunis, toisessa oli vihreää levää ja kolmannessa oli valkoista levää, johon oli sitoutunut vesikuplia. Näytti siltä kuin olisin saapunut timanteilla koristeltuun halliin. Yksi syvänne oli leveämpi ja hiekkapohjainen ja sen päässä oli luola, johon sukelsin. Syvänne jatkui hiekkapohjaisena toisellekin puolelle ja lopulta nousi pintaan asti.

Sukeltaminen sellaisenaan on rentouttavaa. Sen on pakko olla, muuten se ei onnistu kovin hyvin. Kehon on rentouduttava, jotta lihakset toimivat, mielen on rentouduttuva, jotta hengitys toimii.

Kun näkymä vielä mykistää kauneudellaan niin kokemus on äärimmäisen uskomaton.