Syyskuun täysin uusi kokemus on ollut Suomen Lappi ja porot. Islannin jäljiltä en voi sanoa, että olisin mitenkään erityisemmin vaikuttunut näkemästäni luonnosta, se oli niukkaa ja osittain havupuumaista. Itä-Suomesta löytyy omaan sielunmaisemaan sopivampia vaaramaisemia, joissa ruska hehkuu mahtavissa väreissä ja aarniometsät ovat peittyneet unenomaiseen sammalmattoon ja vain odottaa, että Pessi ja Illusia ponnahtavat jonkun kiven takaa. Porot olivat hurmaavia metsäröhkijöitä ja niiden ylvästä juoksentelua oli hauska seurata.
Tunturisopulien kohtaamista jäin kaipaamaan.
Tunturisopulien kohtaamista jäin kaipaamaan.
