Kinderin moottori yritti vakuuttaa minut tehokkuudesta, mutta kahden rekan välissä oleminen taisi pelästyttää pienen metalliystäväni myös. Oloa ei helpottanut tuulilasinesteen loppuminen juuri sopivalla hetkellä.
Kaarsin huoltoaseman pihaan ja parkkeerasin Mersu-taksin viereen, jonka kuljettaja tuijotti liikkuvaa kohdetta ilmeittä. Samalla hetkellä, kun käänsin virta-avainta vastapäivään tajusin, että en tiedä mistä konepellin saa auki. Minulla oli käsitys siitä, mutta en ollut konkreettisesti tehnyt sitä koskaan. Yritin muutaman kerran löytää kahvaa käsikopelolla, mutta päädyin etsimään ensin pesunesteen takakontista. Sen nyt ainakin osaisin tehdä. Samaan aikaan olin tietoinen katseesta, joka seurasi liikkeitäni.
Tulin takaisin kuljettajan paikalle ja yritin etsiä vipua yhä suuremmalla tietoisuudella siitä, että tekemiseni oli vieressä seisovan taksikuskin mielestä kiinnostavaa. Toisaalta tunsin itseni niin neidiksi, että olisin yhtä hyvin voinut olla vaaleanpunaisessa röyhelöasussa ja vispata käsiä sivuilla. Ajatus siitä, että isi tietäisi tämän, ei auttanut minua tuntemaan itseäni vanhemmaksi.
Löysin vivun viimein ja Kinderin etupelti kolahti kuin merkiksi taksikuskille, että olen saanut jotain suurta aikaan. Kävelin tottuneesti konepellin luo ja tunsin käteni konepellin ja rungon väliin. Enkä löytänyt konepellin vipua.. Kävin konepellin molemmat sivut läpi, keskustan, mutta ei, konepelti pysyi kiinni.
Aamutäyttö menossa? taksikuski tiedusteli karhealla äänellä. Hymyilin vastaukseksi ja totesin, että täyttö onnistuisi varmaan paremmin, jos olisin oikeasti jaksanut opetella uuden auton perusasiat. Taksikuski hymyili ja ehdotti, että voisi auttaa vivun löytämisessä. Sen pitäisi olla samassa paikassa kaikissa, hän jatkoi. Kävin samalla kädellä konepeltiä läpi ja löysin vivun vihdoin ja kirosin samassa jo seuraavaa ongelmaa. Konepellin tukikepiksi luulemani metallitanko ei irronnut ja yritin katsella toista sopivaa samanlaista kappaletta. Ehkä siinä ei ole sellaista, taksikuskikin pohti vieressä ja kirosin itseäni ja teknistä kykenemättömyyttä, neitimäisyyttä, tilanteessa.
Jos minä pidän sitä konepeltiä sen aikaa, kun kaadat, taksikuski jatkoi ja päädyin ottamaan avun vastaan.
Neitimäisyys-aste tälle aamulle oli pelottavan korkea. Ehkä siitä riittää koko ensi vuodelle.
Kaarsin huoltoaseman pihaan ja parkkeerasin Mersu-taksin viereen, jonka kuljettaja tuijotti liikkuvaa kohdetta ilmeittä. Samalla hetkellä, kun käänsin virta-avainta vastapäivään tajusin, että en tiedä mistä konepellin saa auki. Minulla oli käsitys siitä, mutta en ollut konkreettisesti tehnyt sitä koskaan. Yritin muutaman kerran löytää kahvaa käsikopelolla, mutta päädyin etsimään ensin pesunesteen takakontista. Sen nyt ainakin osaisin tehdä. Samaan aikaan olin tietoinen katseesta, joka seurasi liikkeitäni.
Tulin takaisin kuljettajan paikalle ja yritin etsiä vipua yhä suuremmalla tietoisuudella siitä, että tekemiseni oli vieressä seisovan taksikuskin mielestä kiinnostavaa. Toisaalta tunsin itseni niin neidiksi, että olisin yhtä hyvin voinut olla vaaleanpunaisessa röyhelöasussa ja vispata käsiä sivuilla. Ajatus siitä, että isi tietäisi tämän, ei auttanut minua tuntemaan itseäni vanhemmaksi.
Löysin vivun viimein ja Kinderin etupelti kolahti kuin merkiksi taksikuskille, että olen saanut jotain suurta aikaan. Kävelin tottuneesti konepellin luo ja tunsin käteni konepellin ja rungon väliin. Enkä löytänyt konepellin vipua.. Kävin konepellin molemmat sivut läpi, keskustan, mutta ei, konepelti pysyi kiinni.
Aamutäyttö menossa? taksikuski tiedusteli karhealla äänellä. Hymyilin vastaukseksi ja totesin, että täyttö onnistuisi varmaan paremmin, jos olisin oikeasti jaksanut opetella uuden auton perusasiat. Taksikuski hymyili ja ehdotti, että voisi auttaa vivun löytämisessä. Sen pitäisi olla samassa paikassa kaikissa, hän jatkoi. Kävin samalla kädellä konepeltiä läpi ja löysin vivun vihdoin ja kirosin samassa jo seuraavaa ongelmaa. Konepellin tukikepiksi luulemani metallitanko ei irronnut ja yritin katsella toista sopivaa samanlaista kappaletta. Ehkä siinä ei ole sellaista, taksikuskikin pohti vieressä ja kirosin itseäni ja teknistä kykenemättömyyttä, neitimäisyyttä, tilanteessa.
Jos minä pidän sitä konepeltiä sen aikaa, kun kaadat, taksikuski jatkoi ja päädyin ottamaan avun vastaan.
Neitimäisyys-aste tälle aamulle oli pelottavan korkea. Ehkä siitä riittää koko ensi vuodelle.
