maanantai 7. kesäkuuta 2010

Pohjois-Karjalaan

Vietin lapsuuteni kesät yhtä poikkeusta lukuun ottamatta mummolassa juhannuksesta koulujen alkuun. Kaikki talvilomat myös. Perheelleni tärkeintä oli olla maalla ja askarrella milloin mitäkin. Joku kävi kalassa, toinen sahasi puita, yksi joi kahvia. Lapset uivat rannassa. Iltapäivällä lämmitettiin sauna. 7 lapsen 8 lasta temmelsivät kilpaa pitkin metsiä, hiekkateitä paljain jaloin ja leikkivät piilosta kaurapellossa. Loppukesästä pidettiin sulkapalloturnaus, joka päättyi siihen, että kaikki nauroivat kippurassa. Kesän lopulla palasin takaisin Helsinkiin ja jouduin laittamaan kengät jalkaan parin kuukauden tauon jälkeen. Jalkapohjat olivat mustat pitkään senkin jälkeen.

K: Tuleekin sitten erilainen joulu tänä vuonna.
B: Ai, sä olet raskaana?
K: Hullu. Miksi olisin. Mutsi ja faija muuttaa takaisin maalle. Tulee vähän pitkä matka, jos haluaa jouluksi mennä himaan.
B: Ei helvetti. Juuri, kun ajattelin, että ei tarvitse sinne asti enää ajaa.

Isäni kasvot loistavat ja olemus huokuu kärsimättömyyttä. Äiti valittaa, että isäni ei pakkaa vaan komentelee. Molemmat olivat olleet tyytyväisiä uuteen asuntoon, jossa on oma sauna ja pieni piha. Omakotitalokin on ollut mielessä, mutta kunhan ensiksi pääsee paikan päälle.

Onhan teillä lomaa kesällä? Olette vaikka huvilassa yötä, isäni ehti varmistaa ennen kuin lähdin kotiin.