Joka kuukautinen uuden elämyksen kokeminen on ollut nyt vähän työn takana. Ehkä minun pitäisi ottaa syyskuun uudeksi kokemukseksi syväanalyysi. Olenhan nyt jo usean viikon ajan joutunut analysoimaan itseäni ja tapaani kohdata muut ihmiset.
Se hetki, kun lauantaiaamuna kello yhdeksän astuu kouluun, on väsynyt, ei huvita ja vastassa on noin 40-vuotias mies täynnä tarmoa ja pitää ovea minulle auki ja kajauttaa kuuluvalla äänellä: hyvää huomenta! mahtavaa, kun pääsit paikalle! .. uh. Olin valmis lähtemään kotiin siltä seisomalta. Mitä tästä puolen vuoden itseanalysoinnista saa? Paitsi päänsäryn. Tuntuu, että kaikki tahot haluavat nyt olla ymmärtäviä, vaalia minuutta ja oppia tuntemaan omat hyvät ja huonot puolet, kohdata omat demoninsa ja käyttää kaikkea tätä työtuloksen parantamiseen ja auttamaan muiden johtamisessa.
Miten se näkyy töissä? Pomoni käy samanlaista kurssia ja antoi oman analyysinsä itsestään ja minusta. En tiedä oliko adjektiivit hänen oma keksintönsä, mutta merkitsevät katseet aina tiettyjen adjektiivien kohdalla ilmaisi minulle, että nämä ovat niitä, jotka liitetään minuun. Eivätkä ne työminäni kanssa väärässä olleet.
Onko kyseessä tarve tulla onnellisemmaksi ihmiseksi vai mikä? Japanissa tilanne on ratkaistu sillä, että kaikki noudattavat samoja käyttäytymissääntöjä. Täällä analysoidaan omaa luonnetta, jotta voisi ilmaista itseään paremmin ja ottaisi huomioon muiden erilaisuuden ja sen oman käyttäytymisen vaikutuksen muihin.
Saan viikon päästä analyysitulokset 17 henkilöltä, jotka olen valinnut luokkiin esimiehet, kollegat, ystävät. Minun on pitänyt jo alustavasti tehdä sama testi kuin heidän ja heidän antamaa tulosta verrataan omaan arviooni. Jostain syystä se jännittää.
Se hetki, kun lauantaiaamuna kello yhdeksän astuu kouluun, on väsynyt, ei huvita ja vastassa on noin 40-vuotias mies täynnä tarmoa ja pitää ovea minulle auki ja kajauttaa kuuluvalla äänellä: hyvää huomenta! mahtavaa, kun pääsit paikalle! .. uh. Olin valmis lähtemään kotiin siltä seisomalta. Mitä tästä puolen vuoden itseanalysoinnista saa? Paitsi päänsäryn. Tuntuu, että kaikki tahot haluavat nyt olla ymmärtäviä, vaalia minuutta ja oppia tuntemaan omat hyvät ja huonot puolet, kohdata omat demoninsa ja käyttää kaikkea tätä työtuloksen parantamiseen ja auttamaan muiden johtamisessa.
Miten se näkyy töissä? Pomoni käy samanlaista kurssia ja antoi oman analyysinsä itsestään ja minusta. En tiedä oliko adjektiivit hänen oma keksintönsä, mutta merkitsevät katseet aina tiettyjen adjektiivien kohdalla ilmaisi minulle, että nämä ovat niitä, jotka liitetään minuun. Eivätkä ne työminäni kanssa väärässä olleet.
Onko kyseessä tarve tulla onnellisemmaksi ihmiseksi vai mikä? Japanissa tilanne on ratkaistu sillä, että kaikki noudattavat samoja käyttäytymissääntöjä. Täällä analysoidaan omaa luonnetta, jotta voisi ilmaista itseään paremmin ja ottaisi huomioon muiden erilaisuuden ja sen oman käyttäytymisen vaikutuksen muihin.
Saan viikon päästä analyysitulokset 17 henkilöltä, jotka olen valinnut luokkiin esimiehet, kollegat, ystävät. Minun on pitänyt jo alustavasti tehdä sama testi kuin heidän ja heidän antamaa tulosta verrataan omaan arviooni. Jostain syystä se jännittää.
