Uuden vuoden lupaus, uusi opintosuuntaus, uusia ajatuksia, uusia ihmisiä ja aivan järjetön vitutus. Tämän voisi sanoa lähteneen siitä, kun pomoni antoi minulle graduaiheen. Se oli vaikea ja vielä vaikeampi oli keksiä siihen ajatus. Ohjaaja puhui suunnista; juurista, joilla puu kannattalee itseään, tekstin rungosta, ja minulle oli edelleen epäselvää, mistä edes kirjoitan.
Sitten tuli viitekehysseminaari, tunnin huopaamisen jälkeen sekin oli ohi. Huokaisin. Kirjoitin kesän lopputyötä, viimeistelin syksyllä ja palautin ohjaajalle kommenteille. Ihan hyvä, hän ei kuulemma voi sanoa, miten tai mistä kirjoittaa ja siinä olivat ohjeet. Tosiaan puu ja juuret. Sain osallistua tutkimusseminaariin, kypsyyskokeeseen ja palauttaa valmiit kappaleet gradusta koululle. Seminaari meni läpi, samoin kypsyyskoe ja sitten tuli perjantai. Viideltä iltapäivällä ohjaajatoivoni soittaa, että niin gradu ei menekään läpi, koska toisen lukijan mielestä se ei ole riittävän laaja. Tämä ei tullut kuulemma yllätyksenä. AHAA.
Odotin tiistaihin, kun asiaa kuulemma käsiteltiin, ja ohjaajatoivoni soittaa jälleen. Tällä kertaa on kuulemma selvää, että en valmistu jouluksi. AHAA.
Kaupallinen ala ja humanistit.. ihan kaikella kunnioituksella. Vuoden lopussa ohjaajani huopasi asiaa useamman kerran. Tapasimme, juttelimme, hän antoi ohjeita - ohjeita joiden avulla gradun saisi vihdoin pois päiväjärjestyksestä. Mutta ei. Ennen joulua häneltä tuli pyyntö, että voisimme tavata vuoden alussa. Toivotti vielä hyvää joulua. Tuijottelin viestiä kaksi päivää aina välillä pohtien vastaanko vain kohteliaasti, että tavataan vaan, mutta vitutus vei lopulta voiton ja kirjoitin vähän pidemmän vastauksen. Kohteliaan, mutta kritisoivan enkä toivottanut hyvää joulua.
Tuli uusi vuosi ja tapaamiset jatkuivat. Enää ohjaajatoivoni ei halunnut tavata minua kahdestaan vaan piiloutui kollegansa taakse. Minun piti kuulemma käsitellä enemmän omia tuntojani gradussa. Yritin välttää ilmeilemästä tai hymähtämästä asialle. Otin pari siideriä ja ryhdyin puuhaan. Meni taas muutama viikko, kuukausi muuttui toiseksi ja sain pidettyä opponoinnin ja muut viimeiset pakollisuudet pois päiväjärjestyksestä. Sitten opintosihteeri alkoi kysellä kypsyyskokeesta. Tuota, sehän piti olla jo hyväksytty. No hupsista keikkaa. Kyselin asiaa jälleen ohjaajagurultani. Sain lyhyen vastauksen, että olisi minun tehtäväni hoitaa kypsyysnäyte äidinekielenopettajalle. AHAA. Kas kun ei tullut puheeksi aikaisemmin. Muutama maili sinne tänne ja sain jopa selville kyseisen opettajan nimen, jotta asia pääsee eteenpäin. Sinänsä jännää, kun olin saanut aikaisemmin tiedon, että koko asia oli pois päiväjärjestyksestä.
Gradu meni vihdoin toiselle kierrokselle arvosteltavaksi ja opintosihteeri kehotti minua tekemään valmistumisilmoituksen netissä asiaan kuuluvalla sivulla. Menin sivulle, yritin syöttää tietojani ja valmistumispäivää ja kas, sivu ei toiminutkaan. Sopivasti umpeutumispäivä seuraavaan valmistumisryhmään oli menossa umpeen seuraavana päivänä. Ilmoitin asiasta opintosihteerille, joka lupasi palata asiaan mahdollisimman pian. Tuli seuraava viikko ja ilmoittautumispäivämäärä oli siinä vaiheessa jo tietenkin umpeutunut. Valmistuminen siirtyisi siis kahdella kuukaudella.
Pomoni oli saanut arvostelulomakkeen ja kysyi millä mielellä asiaa katsoin. Kysyin saanko puhua suoraan ja nyökkäyksen saatuani sanoin, että minulle on tässä vaiheessa jo aivan sama minkä arvosanan lopputyöstä saan, kunhan pääsen koulusta eroon. Pomoni hyväksyi ajatuksen, kirjoitti selvityksen kymmenessä minuutissa ja lähetti sen ohjaajalle. Sain samalla viikolla ohjaajaltani ilmoituksen, jossa hän onnitteli minua työn läpimenosta ja nyt vuorossa oli enää työn kansitus ja valmistumisen ilmoittaminen järjestelmään.
Kun sain vihdoin ilmoitettua itseni järjestelmään sisälle, sain automaattisen viestin järjestelmästä, joka onnitteli minua valmistumisesta ja pyysi mielipidettä koulutuksen onnistumisesta. Minä harkitsen vielä.
Sitten tuli viitekehysseminaari, tunnin huopaamisen jälkeen sekin oli ohi. Huokaisin. Kirjoitin kesän lopputyötä, viimeistelin syksyllä ja palautin ohjaajalle kommenteille. Ihan hyvä, hän ei kuulemma voi sanoa, miten tai mistä kirjoittaa ja siinä olivat ohjeet. Tosiaan puu ja juuret. Sain osallistua tutkimusseminaariin, kypsyyskokeeseen ja palauttaa valmiit kappaleet gradusta koululle. Seminaari meni läpi, samoin kypsyyskoe ja sitten tuli perjantai. Viideltä iltapäivällä ohjaajatoivoni soittaa, että niin gradu ei menekään läpi, koska toisen lukijan mielestä se ei ole riittävän laaja. Tämä ei tullut kuulemma yllätyksenä. AHAA.
Odotin tiistaihin, kun asiaa kuulemma käsiteltiin, ja ohjaajatoivoni soittaa jälleen. Tällä kertaa on kuulemma selvää, että en valmistu jouluksi. AHAA.
Kaupallinen ala ja humanistit.. ihan kaikella kunnioituksella. Vuoden lopussa ohjaajani huopasi asiaa useamman kerran. Tapasimme, juttelimme, hän antoi ohjeita - ohjeita joiden avulla gradun saisi vihdoin pois päiväjärjestyksestä. Mutta ei. Ennen joulua häneltä tuli pyyntö, että voisimme tavata vuoden alussa. Toivotti vielä hyvää joulua. Tuijottelin viestiä kaksi päivää aina välillä pohtien vastaanko vain kohteliaasti, että tavataan vaan, mutta vitutus vei lopulta voiton ja kirjoitin vähän pidemmän vastauksen. Kohteliaan, mutta kritisoivan enkä toivottanut hyvää joulua.
Tuli uusi vuosi ja tapaamiset jatkuivat. Enää ohjaajatoivoni ei halunnut tavata minua kahdestaan vaan piiloutui kollegansa taakse. Minun piti kuulemma käsitellä enemmän omia tuntojani gradussa. Yritin välttää ilmeilemästä tai hymähtämästä asialle. Otin pari siideriä ja ryhdyin puuhaan. Meni taas muutama viikko, kuukausi muuttui toiseksi ja sain pidettyä opponoinnin ja muut viimeiset pakollisuudet pois päiväjärjestyksestä. Sitten opintosihteeri alkoi kysellä kypsyyskokeesta. Tuota, sehän piti olla jo hyväksytty. No hupsista keikkaa. Kyselin asiaa jälleen ohjaajagurultani. Sain lyhyen vastauksen, että olisi minun tehtäväni hoitaa kypsyysnäyte äidinekielenopettajalle. AHAA. Kas kun ei tullut puheeksi aikaisemmin. Muutama maili sinne tänne ja sain jopa selville kyseisen opettajan nimen, jotta asia pääsee eteenpäin. Sinänsä jännää, kun olin saanut aikaisemmin tiedon, että koko asia oli pois päiväjärjestyksestä.
Gradu meni vihdoin toiselle kierrokselle arvosteltavaksi ja opintosihteeri kehotti minua tekemään valmistumisilmoituksen netissä asiaan kuuluvalla sivulla. Menin sivulle, yritin syöttää tietojani ja valmistumispäivää ja kas, sivu ei toiminutkaan. Sopivasti umpeutumispäivä seuraavaan valmistumisryhmään oli menossa umpeen seuraavana päivänä. Ilmoitin asiasta opintosihteerille, joka lupasi palata asiaan mahdollisimman pian. Tuli seuraava viikko ja ilmoittautumispäivämäärä oli siinä vaiheessa jo tietenkin umpeutunut. Valmistuminen siirtyisi siis kahdella kuukaudella.
Pomoni oli saanut arvostelulomakkeen ja kysyi millä mielellä asiaa katsoin. Kysyin saanko puhua suoraan ja nyökkäyksen saatuani sanoin, että minulle on tässä vaiheessa jo aivan sama minkä arvosanan lopputyöstä saan, kunhan pääsen koulusta eroon. Pomoni hyväksyi ajatuksen, kirjoitti selvityksen kymmenessä minuutissa ja lähetti sen ohjaajalle. Sain samalla viikolla ohjaajaltani ilmoituksen, jossa hän onnitteli minua työn läpimenosta ja nyt vuorossa oli enää työn kansitus ja valmistumisen ilmoittaminen järjestelmään.
Kun sain vihdoin ilmoitettua itseni järjestelmään sisälle, sain automaattisen viestin järjestelmästä, joka onnitteli minua valmistumisesta ja pyysi mielipidettä koulutuksen onnistumisesta. Minä harkitsen vielä.
