Maataloustuki ja turkulaiset

Kuule P., aloitin ja jäin odottamaan vastausta. Olin jäämässä lomalle enkä luottanut L:n pitävän kasvejani elossa ja U. taas yrittää joka kerta päästä eroon vahakasveistani, kun olen poissa. Enää hän ei tosin mainitse siitä minulle, mutta yrittää ylipuhua L:n joka kerta. Viimeistään toukokuussa saan käskyn viedä taimeni muualle työhuoneesta.

Niin, ajattelin, että kun saat pidettyä yhden pienen ihmisen hengissä, niin varmaan saisit pidettyä myös muutaman munakoison ja latva-artisokan, jatkoin P:lle ja pääsimme yhteisymmärrykseen.

Istuimme J:n kanssa oluella. Minusta tulee isä, J. sanoi ja jäi odottamaan vastausta. Susta tulee mahtava isä, vastasin ja olin näkevinäni huojennusta J:n ilmeessä. Jäimme kiinni tuoreeseen ruokaan, uuteen ruokavallankumoukseen, jossa tärkeintä on ruuan yksinkertaisuus ja lisäaineettomuus. Taisin pitää liian pitkän puheen plantaasin omistajana.

Viikko sitten turkulaiset ilmoittivat, että varhaisperunat on laitettu maahan. Päätin ajaa plantaasille samalla viikolla ja tutkia asiaa. Tilanne ei osoittautunut yhtä onnekkaaksi, jos ei sitten kokeilisi lumiperunoiden kasvattamista.

"Me saatiin plantaasi!", J. hihkui mailissaan. Lupasin taimia ja apua, ja voin hyvin kuvitella miten J. junior tonkii multaa suuhun isän silmän välttäessä ja nauraa.

"Laitetaan maataloustuet vetämään!"