Saatte luvan osallistua tasokokeeseen. T. totesi sen itsestäänselvyytenä. Koko asia meni minulta täysin ohi, koska olin aikaisemmin puhunut hänen kanssaan joulukuusta. Aikaisintaan joulukuusta. Olin ajatellut senkin liian aikaisena. Viime tasokokeesta oli vain muutama kuukausi, eikä tässä ajassa yleensä suoriteta tasokokeita, saati viimeistä mahdollista koetta ennen G-tasoa.
Jotenkin hölmistyneenä menin kysymään josko voisin tulla katsomaan sunnuntain tasokoetta, että tietää mitä odottaa seuraavalla kerralla. Kaikki perusteet tulisi olla vahvasti hallussa, enkä pidä epäonnistumisesta, varsinkaan niin etten pääsisi tasokokeesta läpi. T. tuijotti minua jotenkin loukkaantuneen näköisenä ja sanoi ettei näe mitään syytä, miksi emme voisi osallistua tasokokeeseen. Te osaatte nämä kaikki, hän jatkoi.
Kahden päivän pohdinnan jälkeen päätimme osallistua tasokokeeseen. Seminaari jäisi väliin, koska olin N:n kanssa hääpukujen ihmeellisessä maailmassa. Jännitti vielä enemmän, koska sunnuntaina pitäisi astua tatamille ns. kylmiltään.
Siinä meni kahdeksan tuntia ja kaksi paria vaatteita. Täysi työpäivä jatkuvaa puolustautumista ja hyökkäystä. Meitä seisoi rivissä neljä miestä sekä minä ja taisimme kaikki päästä läpi. Alemmilla tasoilla reputtajia oli useita. Lihaksia jomotti, olisi pitänyt päästä saunaan tai hierojalle ja tiesin, että seuraavaan päivään mennessä selkä olisi taas lukossa.
Miten teille kävi??? T. halusi tietää seuraavana päivänä, vaikka luulen, että hän tiesi jo. Pakkohan hänen oli. Kerroin meidän päässeen läpi, missä oli hankalaa ja että seuraava tasokoe pitäisi suorittaa israelilaisella. Ensimmäinen G-taso. Edellisellä kerralla, kun suoritimme tasokokeen israelilaisella, kokeen piti kestää muutaman tunnin ja loppujen lopuksi se oli välillä 18-0.30. Olin hajalla monta kuukautta sen jälkeen.
AIVAN LOISTAVA TULOS! HYVÄ! T. oli selvästi ottanut uuden asenteen. Katsotaan syksyllä alkavaa valtakunnallista valmennusryhmää ja talvella tai alkukeväästä voisi suorittaa tasokokeen, kun kouluttajia tulee Suomeen, T. jatkoi. Tuntui, että niskakarvat nousivat pystyyn ja käsiä alkoi kihelmöidä jännityksestä. Toisaalta olin jo ylittänyt omat tavoitteeni. Alussa muistan ajatelleeni, etten koskaan voisi tulla niin hyväksi tässä lajissa, että olisin nyt saavutetulla tasolla.
Nyt minusta tuntuu, että olen vasta raapaissut pintaa.
Jotenkin hölmistyneenä menin kysymään josko voisin tulla katsomaan sunnuntain tasokoetta, että tietää mitä odottaa seuraavalla kerralla. Kaikki perusteet tulisi olla vahvasti hallussa, enkä pidä epäonnistumisesta, varsinkaan niin etten pääsisi tasokokeesta läpi. T. tuijotti minua jotenkin loukkaantuneen näköisenä ja sanoi ettei näe mitään syytä, miksi emme voisi osallistua tasokokeeseen. Te osaatte nämä kaikki, hän jatkoi.
Kahden päivän pohdinnan jälkeen päätimme osallistua tasokokeeseen. Seminaari jäisi väliin, koska olin N:n kanssa hääpukujen ihmeellisessä maailmassa. Jännitti vielä enemmän, koska sunnuntaina pitäisi astua tatamille ns. kylmiltään.
Siinä meni kahdeksan tuntia ja kaksi paria vaatteita. Täysi työpäivä jatkuvaa puolustautumista ja hyökkäystä. Meitä seisoi rivissä neljä miestä sekä minä ja taisimme kaikki päästä läpi. Alemmilla tasoilla reputtajia oli useita. Lihaksia jomotti, olisi pitänyt päästä saunaan tai hierojalle ja tiesin, että seuraavaan päivään mennessä selkä olisi taas lukossa.
Miten teille kävi??? T. halusi tietää seuraavana päivänä, vaikka luulen, että hän tiesi jo. Pakkohan hänen oli. Kerroin meidän päässeen läpi, missä oli hankalaa ja että seuraava tasokoe pitäisi suorittaa israelilaisella. Ensimmäinen G-taso. Edellisellä kerralla, kun suoritimme tasokokeen israelilaisella, kokeen piti kestää muutaman tunnin ja loppujen lopuksi se oli välillä 18-0.30. Olin hajalla monta kuukautta sen jälkeen.
AIVAN LOISTAVA TULOS! HYVÄ! T. oli selvästi ottanut uuden asenteen. Katsotaan syksyllä alkavaa valtakunnallista valmennusryhmää ja talvella tai alkukeväästä voisi suorittaa tasokokeen, kun kouluttajia tulee Suomeen, T. jatkoi. Tuntui, että niskakarvat nousivat pystyyn ja käsiä alkoi kihelmöidä jännityksestä. Toisaalta olin jo ylittänyt omat tavoitteeni. Alussa muistan ajatelleeni, etten koskaan voisi tulla niin hyväksi tässä lajissa, että olisin nyt saavutetulla tasolla.
Nyt minusta tuntuu, että olen vasta raapaissut pintaa.
