En ole ennen yöpynyt leirintäalueella mökissä. Mökki oli
pieni, alkeellinen, mutta riittävä. Venaa kun näet suihkutilat, T. kommentoi
lakonisesti oman mökkinsä terassilta. En viitsinyt sanoa, että Mongolian
slummisuihkun jälkeen tuskin mikään suihku olisi yhtä alkeellinen saati
vaikuttava.
”Teidän ryhmän tehtävä on mennä tähän parakkihuoneeseen,
olla siellä ja odottaa. Sisään tulee jossain vaiheessa ryhmä, jonka tehtävä on
käydä kiinni jollain menetelmällä yhteen tai useampaan teistä. Muiden tehtävä
on juosta huoneesta pois, hyökkäyksen kohteen tulee myöskin yrittää selvitä
huoneesta pois.” Viisi hyökkääjää tuli sisään, parilla puukko, parilla keppi.
Kaksi jäi taemmaksi odottamaan pakenemisen estämistä. Se on omalaatuinen tunne,
kun tajuaa, että ne kaikki aikovat hyökätä kimppuun ja muut lähtevät juoksemaan
huoneesta pois.
En muista milloin olisin nauranut niin antaumuksella
useampaa päivää, että vatsalihakset alkoivat krampata. Sä olet saanut ainakin
50 vuotta lisää elämään tämän viikonlopun aika, H. totesi ja jatkoi
naurattamista.
En ole koskaan syönyt niin hyvää valkosipulilammasta.
Italialaisen viinin kanssa liha maistui vielä taivaallisemmalle.
Viiden tunnin hikisen itsepuolustuksen jälkeen, kun sai
laittaa bikinit päälle, pulahtaa viileään järviveteen, avata kylmän siiderin ja
nauttia ilta-auringon lämmöstä, kroppa ja mieli antoi periksi ja nukahdin
muutamassa minuutissa pyyhkeen päälle. Seuraavat yöt olen nukkunut samalla
intensiteetillä.
