Miksi seison selkä menosuuntaan
Elämäni liukuhihnalla
Ja kun katson sitä, mistä tulin
Niin muistelen usein pahalla
Mietin mitä ilman jään
Mitä häpesin ja kenet petin
Miksen iloitse siitä, mitä sain
Miksi aina suren: tuonkin menetin
Minä en istu alas ja muistele näitä,
joskus kuitenkin mietin oletko muuttunut,
kohteletko häntä samalla tavoin kuin minua Bangkokissa,
vaaditko häneltä samaa mitä minulta,
joutuuko hän katsomaan sivuun nöyrtyneenä, kun kotona tehdään kotietsintä,
voiko sipulia edelleen leikata vain yhdellä tavalla,
tajuaako hän, että yhteinen harrastuksenne tulee minulta.
Voisiko hän koskaan ymmärtää,
mitä minä olen käynyt kanssasi läpi,
joutunut kuuntelemaan sinulta,
tuntemaan sinun vuoksesi,
ymmärtämään miten musertavan nöyryyttävää on ollut puhua näistä, vain häivähdyksen, mm. esimiehelle, koska minulla ei ole ollut enää vaihtoehtoa,
että sinusta toipuminen kesti hyvin kauan.
En ole vihainen, surullinen tai petetty. Minä olen. Lähinnä iloinen ja onnellinen.
On hienoa, että näit valashain. Se merkitsi sinulle varmasti hyvin paljon.
Toivon, että kohtelet vaimoasi kunnioittaen ja elät hyvän elämän. Se ei ole minulta pois. Opin sinulta paljon ja ilman sinua en olisi tässä missä olen olen nyt.
Minä iloitsen.
