keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Sä tarvitset sille VTT:n sertifikaatin..

Olin tiennyt putkiremontista jo asuntoa ostaessa. Se oli ilmeisesti ahdistuskerroin, jonka jouduin sietämään, kun halusin asua metsän keskellä lähellä merta. Tällä hintaluokalla siis. Putkiremonttiin valittu urakoitsija ei sen sijaan tiennyt, kuinka paljon harmia minusta heille koituisi. 

 Työmaajohtaja on osannut vältellä minua kiitettävästi sen jälkeen, kun hän joutui eräänä iltana auttamaan minua kaakelilaastin värin valinnassa. Kun hän lopulta nousi pöydän päälle tarkastelemaan laasteja ja valitsemiani kaakeleita lintuperspektiivistä, ja naapurit tuijottivat minuakin ihmeissään, niin tajusin olleeni miehelle ehkä hieman ankara. 

Asuntopalaveri meni hieman paremmin. Taloyhtiön setä keskittyi katselemaan Julian Mandelin alastoskuvia eteisessä sellaisella intensiteetillä, että heidän lähtiessään piti varmistaa etteivät kuvat lähde mukaan. Projekti-insinööri näytti pelokkaalta, mutta kirjoitti ohjeistusta innokkaasti. Vasta tarjouksen saadessa minulle selvisi, että asia ei ollut mennyt perille ihan toivotulla tavalla. Miten sekaisin miesten päät voikaan saada suorakaiteen muotoisilla laatoilla ja kolmion mallisella lattiakaivolla. Ja kuinka ahdistavaa voi olla etsiä rautakaupasta tietynväristä saumauslaastia. 

Varmistelin asiaa vielä muutama päivä ennen remontin alkua. Sähköpostitse tottakai. PI ei ollut vastannut puhelimeen enää pitkään aikaan. Vastausviestissä PI ilmoitti vaihtaneensa duunia ja jatkossa asiaa hoitaisi uusi PI, PI2. Olin jo vaipunut epätoivoon, kunnes puhelin soi ja PI2 soitti kyselläkseen sähköpostista. Selitin tilanteen, erikoisuudet, odotukseni sekä vaatimukseni, ja sain itseni kuulostamaan lievästi hysteeriseltä, kun PI2 myönsi, että hänellä ei ollut tietoa muutostilauksestani. 

 ”Tehdään nyt kuitenkin niin, että minä en viitsi vaivaantua kirjoittamaan sinulle lisälaskua tai tarjousta, vaan me hoidetaan tämä ihan näillä vanhoilla sopimuksilla. Ei tämä niin kalliiksi meille tule ja saadaan remontti alkamaan mukavasti.” En tiennyt pitäisikö minun leipoa hänelle kakku vai olla tästä lähtien vain hiljaa ja toivoa parasta.