Ehdin kirota oman aloitteellisuuteni useampaan kertaan, kun American beauty:stä tuttu hippimusa herätti minut lauantaiaamuna aivan liian aikaisin. Elmeri tuijotti minua jalkopäästä karvat unipörrössä ja ilme tuntui sanovan enemmän kuin tuhat naukaisua. Aivan turha edes kuvitella, että kissa tulisi pitämään minulle seuraa. Jätin tuhisevan kolmikon nukkumaan ja raahauduin suihkun alle.
Tuntia myöhemmin seisoin keskustassa lumisateelta suojassa bussipysäkin lähellä ja odotin kummipoikaa. Broidi ja J. saapuivat sovittuun aikaan ja lähdin jatkamaan matkaa yliaktiivisen pojan kanssa teatteria päin. Matkalla käytiin läpi viikkojen tapahtumat, päiväkotiaskareet ja uuden auton hienoudet.
Teatteri oli täynnä lapsia. Termiittejä vilisi jaloissa joka suuntaan ja voipuneen näköiset vanhemmat istuivat portailla ja seinän vierustoilla vielä aktiivisemman näköisenä kuin minä tunsin itseni. Lopulta pienet yhteiskunnan toivot saatiin ahdettua lavan eteen ja suunnilleen aloilleen ja valot himmenivät.
Tuntia myöhemmin lauma tyytyväisiä, joskin levottomampia, pikkuisia kirmaili naulakoihin päin ja vanhemmat vaikuttivat tyytyväisiltä jälkikasvuunsa. J. oli ihmeissään, kun näytelmässä ei ollut väliaikaa, mutta vaikutti tyytyväiseltä, kun ehdotin karkkipäivän nimissä jäätelölle menoa.
Vielä ennen viimeisiä hyvästejä J. huudahti, ilmeisesti juuri muistaneena; hei Kriisi! Mä laitoin juhlahousut päälle tätä päivää varten! Eihän siitä voinut olla mitään muuta kuin otettu.
Tuntia myöhemmin seisoin keskustassa lumisateelta suojassa bussipysäkin lähellä ja odotin kummipoikaa. Broidi ja J. saapuivat sovittuun aikaan ja lähdin jatkamaan matkaa yliaktiivisen pojan kanssa teatteria päin. Matkalla käytiin läpi viikkojen tapahtumat, päiväkotiaskareet ja uuden auton hienoudet.
Teatteri oli täynnä lapsia. Termiittejä vilisi jaloissa joka suuntaan ja voipuneen näköiset vanhemmat istuivat portailla ja seinän vierustoilla vielä aktiivisemman näköisenä kuin minä tunsin itseni. Lopulta pienet yhteiskunnan toivot saatiin ahdettua lavan eteen ja suunnilleen aloilleen ja valot himmenivät.
Tuntia myöhemmin lauma tyytyväisiä, joskin levottomampia, pikkuisia kirmaili naulakoihin päin ja vanhemmat vaikuttivat tyytyväisiltä jälkikasvuunsa. J. oli ihmeissään, kun näytelmässä ei ollut väliaikaa, mutta vaikutti tyytyväiseltä, kun ehdotin karkkipäivän nimissä jäätelölle menoa.
Vielä ennen viimeisiä hyvästejä J. huudahti, ilmeisesti juuri muistaneena; hei Kriisi! Mä laitoin juhlahousut päälle tätä päivää varten! Eihän siitä voinut olla mitään muuta kuin otettu.
