torstai 10. huhtikuuta 2008

Viime viikon kurjimusnäytelmä näyttää jatkuvan tälläkin viikolla 17.3.2008

Yksi piippaus vielä, V. mutisi vieressä ja maastoutui peiton alle ja hävisi näkyvistä. Käänsin kylkeä ja tuntui kuin olisin sulkenut silmäni sekunniksi, kun kännykkä vaati natisevalla piipityksellä aamuista huomiota. Olin nähnyt taas jotain ahdistavaa unta, mutta kellon piipitys oli pyyhkinyt kaiken muun muistista paitsi ahdistuksen. Olo oli lähinnä hämmentynyt, vaikkakaan se nyt ei eroa aamuisesta olotilasta millään tavalla.

Metro oli myöhässä, dösät ehtivät lähteä sillä aikaa ja huomasin olevani enemmän kuin myöhässä töistä. Laitoin sihteerille viestin, että tulisin, kun ehdin tulla. Turha lähteä enää arvioimaan aikataulua sen enempää. Keskityin vain tuijottamaan vaihtuvaa maisemaa.

Sihteeri oli pirteänä vastassa ja teevesi oli juuri kiehutettu, kun saavuin konttorille. Olotila parani asteittain, kun sain istua koneen ääressä tovin ilman häirintää ja hörppiä chai-lattea ja napostella aamuleipää sähköpostin latautuessa.

Ainoa mikä häiritsi muuten niin rauhallista päivää oli L:n älähdys japanin kielisestä mailista, jonka 3K:n koplan jäsen oli lähettänyt. 2K oli pyytänyt L:ää tarkistamaan vastauksen minulta mikäli hän ei ymmärtäisi japanin kielistä vastausta. Sinänsä huvittavaa.

Toimisto oli koko päivän todella hiljainen tavallisuudesta poiketen. Ylellisyyden kruunasi vielä muutenkin rauhallinen päivä, kun pystyi keskittymään pieniin askareihin mihin kiireisimpinä aikoina ei ollut aikaa vilkaista. Kiireisten viikkojen jälkeen nämä pari viikkoa ovat olleet ylellistä luksusta rauhallisen työtahdin suhteen, joista ei voi olla kuin mielissään.