Liu’uin suihkun seinää pitkin lattialle ja jäin kokonaan kuuman veden alle. Jos nyt oloa voi verrata siihen, että olo on kuin katujyrän alle jääneellä, niin tässä katujyrässä on vielä täristin. Niveliä särkee, selkää särkee, rintalastaa särkee aivan uudella tunteella ja iho näyttää kuin mankelin läpi ajetulta erivärisine mustelmineen.
Uuden lajin harrastaminen on hauskaa, nautittavaa jopa. Onnistun vain jollain maagisella tavalla telomaan itseäni aivan uusista kohdista ja keräämään mustelmia nopeammin kuin Plussa-pisteitä ruokakaupassa.
Sunnuntaina oli ensimmäinen tasokoe ja peruskurssin parinkymmenen hengen vahvuudesta meitä osallistui siihen kuusi. Olin jännittänyt koetta aika paljonkin, koska muistin taekwondon tasokokeet, jotka olivat jollain asteikolla sadistiset.
Onneksi uuden lajin tasokoe ei ollut samanlainen vaan itseasiassa varsin mukava. Kolme tuntia intensiiviharjoittelua koetta ennen vaan olivat jo väsyttäneet mukavasti. Tunnin kokeen jälkeen olin enemmän kuin väsynyt. Hiki valui, naama oli punainen kuin ravulla ja olo oli piesty. Ensimmäinen tasomerkki, kädenpuristus opettajilta ja omituisen näköinen lajipassi kouraan.
Eniten lämmitti pääopettajan selkään taputus kädenpuristuksen aikana ja innostunut ääni, jolla hän selitti miten hyvin olin onnistunut ottelussa ja etenkin hyökkäämisessä. Huomasitko? hän kysyi ja taputti edelleen hymyillen selkääni, johon mutisin silmät lattiaan päin kääntyneenä, hiukan nolona, että no en nyt oikeastaan. Olen edelleen vakuuttunut, että hän sanoi sen vain kannustaakseen minua ainoana naispuolisena.
Pieni suoritus kaiken kaikkiaan, mutta alkua pidemmällä.
Uuden lajin harrastaminen on hauskaa, nautittavaa jopa. Onnistun vain jollain maagisella tavalla telomaan itseäni aivan uusista kohdista ja keräämään mustelmia nopeammin kuin Plussa-pisteitä ruokakaupassa.
Sunnuntaina oli ensimmäinen tasokoe ja peruskurssin parinkymmenen hengen vahvuudesta meitä osallistui siihen kuusi. Olin jännittänyt koetta aika paljonkin, koska muistin taekwondon tasokokeet, jotka olivat jollain asteikolla sadistiset.
Onneksi uuden lajin tasokoe ei ollut samanlainen vaan itseasiassa varsin mukava. Kolme tuntia intensiiviharjoittelua koetta ennen vaan olivat jo väsyttäneet mukavasti. Tunnin kokeen jälkeen olin enemmän kuin väsynyt. Hiki valui, naama oli punainen kuin ravulla ja olo oli piesty. Ensimmäinen tasomerkki, kädenpuristus opettajilta ja omituisen näköinen lajipassi kouraan.
Eniten lämmitti pääopettajan selkään taputus kädenpuristuksen aikana ja innostunut ääni, jolla hän selitti miten hyvin olin onnistunut ottelussa ja etenkin hyökkäämisessä. Huomasitko? hän kysyi ja taputti edelleen hymyillen selkääni, johon mutisin silmät lattiaan päin kääntyneenä, hiukan nolona, että no en nyt oikeastaan. Olen edelleen vakuuttunut, että hän sanoi sen vain kannustaakseen minua ainoana naispuolisena.
Pieni suoritus kaiken kaikkiaan, mutta alkua pidemmällä.
