Tuijotin vilkkuvaa ja tärisevää puhelinta kädessäni ja tajusin vasta muutaman aikayksikön viiveellä, että tuijotan ylipäätään herätyskelloksi tekeytynyttä kännykkää. Yritin silmiä siristellen miettiä, minkä vuoksi kapistus ylipäätään tekeytyy aktiiviseksi, kunnes tajusin, että on työpäivä, ja painoin aktivointinappulaa. Kännykkä vilkutti valojaan ja piippasi uhkaavasti, kun en muistanut oikeaa koodia. Tunsin itseni Jack Baueriksi lähes yli-inhimillisiä voimia vaativan tehtävän edessä ja onnistuin lopulta suoriutumaan tehtävästä ja jättämään kännykän rauhaan.
Aivotyöskentely osoittautui monimutkaisemmaksi kuin jaksoin välittää ja yritin vain päästä sateen keskeltä dösän kautta työpöytäni ääreen. Mukavuus alkoi ensimmäisen dösän jättäessä muutaman henkilön itseni lisäksi pysäkille kuskin vain levitellessä käsiään tapahtuvalle. Tuohtuneet kanssasisaret hakivat kuumeisesti ilmoitustaululta asiakaspalvelunnumeroa valitukseen, mutta tyytyivät voipuen kohtaloon, kun numeroa ei löytynyt.
Seuraava dösä saapui aikataulussa ja parkkeerasin itseni etupäähän ja syvennyin päivän uutisantiin. Tiputin lehden kuitenkin varsin pian alas ja tuijotin kuskia epäilevästi, kun virrat menivät päälle ja kuski asetti radion volyymin kaakkoon ja vielä jollekin hävyttömälle pornomusaa kansalle –kanavalle (Groove tai vastaava). Olin aivan varma, että kuskin ovi aukeaa ja kuski alkaa vetämään jotain omaa melashowta tennissukat jalassa keski-ikäisten naismatkustajien iloksi.
Märkänä sateesta ja voipuneena aamun omituisuudesta pääsin duunin ovesta sisään ja huomasin teekuppini hävinneen astianpesukoneen syövereihin. Julmettu takaisku. Äkäinen sihteeri vielä tiuskaisi olevansa pahalla päällä, unohtaneen ostaa maitoa, joten minun olisi parempi jättää maidon lutkutus vähemmälle. Huokaisin ja tyydyin kohtalooni. Tilanne ei tosin helpottunut pitkäksi aikaa, kun sihteeri vaati tietää vessapaperimerkkini. Tuijotin sihteeriä hölmistyneenä kunnes hän tajusi kysymyksen olevan minulle aivan käsittämätön ja tiuskaisi, että on käsittämätöntä, että ihmisellä ei ole tiettyä vessapaperimerkkiä ja en varmasti tiedä edes vessapaperin hintaa. Ehdin pohtia asiaa hetken ja aloittaa lausetta diplomaattisemmin ”No tuota...” kun sihteeri viiletti jo seuraavaan huoneeseen, seuraavan uhrin luokse, saman asian merkeissä.
Eikä ollut vielä edes keskipäivä.
Aivotyöskentely osoittautui monimutkaisemmaksi kuin jaksoin välittää ja yritin vain päästä sateen keskeltä dösän kautta työpöytäni ääreen. Mukavuus alkoi ensimmäisen dösän jättäessä muutaman henkilön itseni lisäksi pysäkille kuskin vain levitellessä käsiään tapahtuvalle. Tuohtuneet kanssasisaret hakivat kuumeisesti ilmoitustaululta asiakaspalvelunnumeroa valitukseen, mutta tyytyivät voipuen kohtaloon, kun numeroa ei löytynyt.
Seuraava dösä saapui aikataulussa ja parkkeerasin itseni etupäähän ja syvennyin päivän uutisantiin. Tiputin lehden kuitenkin varsin pian alas ja tuijotin kuskia epäilevästi, kun virrat menivät päälle ja kuski asetti radion volyymin kaakkoon ja vielä jollekin hävyttömälle pornomusaa kansalle –kanavalle (Groove tai vastaava). Olin aivan varma, että kuskin ovi aukeaa ja kuski alkaa vetämään jotain omaa melashowta tennissukat jalassa keski-ikäisten naismatkustajien iloksi.
Märkänä sateesta ja voipuneena aamun omituisuudesta pääsin duunin ovesta sisään ja huomasin teekuppini hävinneen astianpesukoneen syövereihin. Julmettu takaisku. Äkäinen sihteeri vielä tiuskaisi olevansa pahalla päällä, unohtaneen ostaa maitoa, joten minun olisi parempi jättää maidon lutkutus vähemmälle. Huokaisin ja tyydyin kohtalooni. Tilanne ei tosin helpottunut pitkäksi aikaa, kun sihteeri vaati tietää vessapaperimerkkini. Tuijotin sihteeriä hölmistyneenä kunnes hän tajusi kysymyksen olevan minulle aivan käsittämätön ja tiuskaisi, että on käsittämätöntä, että ihmisellä ei ole tiettyä vessapaperimerkkiä ja en varmasti tiedä edes vessapaperin hintaa. Ehdin pohtia asiaa hetken ja aloittaa lausetta diplomaattisemmin ”No tuota...” kun sihteeri viiletti jo seuraavaan huoneeseen, seuraavan uhrin luokse, saman asian merkeissä.
Eikä ollut vielä edes keskipäivä.