Sain aikoja sitten M:ltä manikyyriin lahjakortin, jonka päätin käyttää juuri ennen sen päättymispäivää. Pidin kotipäivän konttorilta ja duunimailien ohessa lueskelin ensi viikon tenttiin, josta näen jo kohta painajaisia. Takaisin ei ole tulemista ilman –kommentti pomolta ei lohduttanut sekään. Hyvä päivä kuitenkin käydä viilauttamassa kynnet kuntoon viikonloppua varten josko vaikka, rakkaan kaverini J:n sanoin, saisi romantiikkaa niiden avustuksella.
Tein taas pahan mokan vaeltamalla ensin kirjakaupan kautta ja päädyin ulos 50 euroa köyhempänä. Onkohan perustettu Anonyymit kirjaholistit kerhoa? Hei, nimeni Kriisi ja minä olen kirjaholisti. Hei Kriisi!
Astelin kampaamo-kosmetologi –liikkeeseen ja istuin vaivaantuneena tuolille odottamaan. Tulen aina jotenkin ylitietoiseksi siitä, että pitäisi olla huolitellumpi, kuontalo ojossa, ja tuntuu, että henkilökunta tiirailee päänahkaa siihen malliin, että tarttis varmaan tehrä jotain. Kynsieksperttini saapui onneksi pian ja päästi minut takahuoneeseen.
Ihanat! Kauhee, älä vaan kato mun kynsiä, eksperttini sanoi, kun oli tutustunut kynsiini ja yritin epätoivoisesti miettiä jotain sosiaalisesti viisasta sanottavaa. Aukaisen aina suuni aina jollain sosiaalisesti katastrofaalisella; esim. puhumalla pienten lasten ruskeasta rasvasta uusien äitien kanssa, ID:stä jonkun evoluutiovastaisen ihmisen kanssa, prosessipumpuista humanistin kanssa jne. Mikä v*tun ruskea rasva? Juuri niin.
Oot sä kattonu paljon BB:tä? eksperttini aloitti kuitenkin heti ja pääsin jyvälle aika nopeasti, vaikka ensin ajattelinkin Brigit Bardot’a. Minulla on tarpeeksi kriisiä omassa elämässä, joten muiden kaappielämän seuraaminen ei ole ensimmäinen ajatus illalle, mutta onneksi muistin jostain mainoksesta häätöäänestyksen ja pystyin kommunikoimaan edes hiukan, jotta sain ekspertin vauhtiin. Sitten sitä tekstiä riittikin. Se oli samalla jotenkin niin yksinkertaista ja jotenkin niin kaunista. Miksi minä en voi olla sellainen?
Tein taas pahan mokan vaeltamalla ensin kirjakaupan kautta ja päädyin ulos 50 euroa köyhempänä. Onkohan perustettu Anonyymit kirjaholistit kerhoa? Hei, nimeni Kriisi ja minä olen kirjaholisti. Hei Kriisi!
Astelin kampaamo-kosmetologi –liikkeeseen ja istuin vaivaantuneena tuolille odottamaan. Tulen aina jotenkin ylitietoiseksi siitä, että pitäisi olla huolitellumpi, kuontalo ojossa, ja tuntuu, että henkilökunta tiirailee päänahkaa siihen malliin, että tarttis varmaan tehrä jotain. Kynsieksperttini saapui onneksi pian ja päästi minut takahuoneeseen.
Ihanat! Kauhee, älä vaan kato mun kynsiä, eksperttini sanoi, kun oli tutustunut kynsiini ja yritin epätoivoisesti miettiä jotain sosiaalisesti viisasta sanottavaa. Aukaisen aina suuni aina jollain sosiaalisesti katastrofaalisella; esim. puhumalla pienten lasten ruskeasta rasvasta uusien äitien kanssa, ID:stä jonkun evoluutiovastaisen ihmisen kanssa, prosessipumpuista humanistin kanssa jne. Mikä v*tun ruskea rasva? Juuri niin.
Oot sä kattonu paljon BB:tä? eksperttini aloitti kuitenkin heti ja pääsin jyvälle aika nopeasti, vaikka ensin ajattelinkin Brigit Bardot’a. Minulla on tarpeeksi kriisiä omassa elämässä, joten muiden kaappielämän seuraaminen ei ole ensimmäinen ajatus illalle, mutta onneksi muistin jostain mainoksesta häätöäänestyksen ja pystyin kommunikoimaan edes hiukan, jotta sain ekspertin vauhtiin. Sitten sitä tekstiä riittikin. Se oli samalla jotenkin niin yksinkertaista ja jotenkin niin kaunista. Miksi minä en voi olla sellainen?
