tiistai 13. toukokuuta 2008

Asiakaspalvelun ahdistava ankeus – oi, auttakaa ankeutuneita

Tähän ikään mennessä pitäisi oppia pari asiaa. Kun näkee jotain, minkä uskoo olevan hyvä lahja, niin ostaa sen juuri sillä sekunnilla. Ne muut pari asiaa on vielä harkinnan alla.

Katselin viime viikolla V:lle lahjaa kaupassa. Kirjakaupasta nimenomaan. Henkilökohtaisena mielipiteenä siitä heikommasta, mutta ei ollut valinnanvapautta. Löysin mainion lehden, mutta päätin jättää asian hautumaan tälle viikolle.

Fiksuna astelin sisään kirjakauppaan ja suunnistun näkömuistilla samaan kohtaan hyllyä. Yllätyksen ei olisi pitänyt olla suuri, kun tajusin, että lehteä ei enää ollut. En tyytynyt häviöön ihan heti vaan marssin tiskille ja yritin hymyillä ystävällisesti, selostin lehden ulkomuodon, aiheen, entisen sijainnin ja tiedustelin mahdollista uutta sijoituspaikkaa ja uutta numeroa, mikäli vanha oli kadotettu.

Itseni kanssa samanikäinen myyjä naputteli ikiaikaisen näköistä tietokonetta pontevasti muutaman minuutin ja totesi, että tarvitsisi lehden nimen. Valittelin tiedon puutetta, mutta selostin jälleen kerran, missä kohdassa lehti oli ollut, aiheen ja kielenä oli ollut vielä suomi. Niitä lehtiä on vähemmän kuin .. kuin mitään harrastelehtiä.

Pontevasta pinkeäksi muuttunut myyjä totesi viisaasti, että jos lehti ei ollyt hyllyssä, niin se oli poistettu myynnistä. No älä, en olisi itse osannut päätellä. Hymyilin jo vähän kireämmin ja tiedustelin josko lehdestä olisi mahdollisesti seuraavaa painosta tulossa. Päättäväinen yksilö ilmoitti edelleen, että pitäisi tietää tarkemmin lehden nimi.

Aloin jo väsymään leikkiin, mutta yritin kaivaa edes jotain palvelua esiin. Sanoit siis, että lehti on poistettu myynnistä, tiedustelin. Kyllä, ne lähetetään kaksi kertaa viikossa takaisin. Ok, jatkoin, näin lehden torstaina ja tänään on tiistai, joten onko tällä välillä lähtenyt lähetystä takaisin? Joo kyllä, perjantaina, pirteä asiakaspalvelijani vastasi varsin tyytyväisen oloisena.

Sokraattinen menetelmäni ei näköjään tuottanut toivottua tulosta tai ihminen oli täysin pidättyväinen omatoimisuuden suhteen. Yritin olla siristämättä silmiäni ja muodostaa jonkinlaisen hymyn naamalle, mutta luin minua tuijottavista kasvoista, että ilmeeni ei tainnut olla kovinkaan ystävällinen tai lempeä. Teillä on varmaan lista poislähetetyistä lehdistä sitten, sitä kautta pystyt varmaan näkemään lehden nimenkin, ehdotin ja jäin odottamaan jo pateettiseksi määrittelemääni palvelua.

Myyjä tuijotti hetken tietokoneen ruutua, mutta päätyi lopputulokseen, että lehteä ei voinut hakea millään muulla tiedolla kuin sen nimellä. Teillä on lehtiä kolme minimaalista lehtihyllyä eikä hajuakaan niiden sisällöstä?? Onpas teillä monimutkainen systeemi pahoittelin ja totesin palaavani lehtihyllyn väliin seuraavan lehden toivossa. Lähinnä palasin sinne sen vuoksi, että saisin hillittyä itseni pahemmilta loukkauksilta.

Sain olla lehtihyllyn välissä rauhassa n. puoli minuuttia, kun pirteä asiakaspalvelijani saapui viereeni ja alkoi esitellä lehtiä minulle. Mä tartun sua kohta pillistä kiinni. Lopulta meinasin ihan oikeasti tarttua palavasti palvelevaa myyjää pillistä, kun hän nosti sivusta esiin juuri samaisen lehden, jota olin etsinyt. Niin, täällä olisi sitten tämmöinen lehti, tämä siirrettiin tänne etuhyllyyn!