sunnuntai 18. toukokuuta 2008

I ett annat liv

Det var en gång för så länge sen
Du och jag slogs mot dumheten
Vi följdes åt till våra drömmars stad
Vind i håret och vår sikt låg klar

Hör du mig?
Allt det här är för dig
Hör du mig?
Allt vi sagt, allt vi gjort blev en sång för dig


Kent – Sundance kid

Mutta mikä prkl siinä sitten on, kun sen ilmestyminen aina aiheuttaa tilanteita...? :) Nojoo, varmasti tämä taas menee ohi. Päivässä parissa. Normaalia.

Pyörittelin viiniä lasissa ja maistoin sen hieman kitkerää makua. Niin. H:n sanoissa oli tuttu kaiku. Molemmilla oli ollut omat säätönsä ulkomailla asuessa. Onneksi olin päässyt omastani eroon. Ajatus tapaamisesta tai ylipäätään mistään saa niskakarvat pystyyn. Tuntuu loukkaavalta kirjoittaa ”ääneen”, että voi tuntea jotain ihmistä kohtaan niin. Ihmistä, jonka päästi joskus lähelle. H. ei ollut ihan siellä asti vielä.

Toisaalta nämä selvyydenhetket ovat niitä jolloin kyseenalaistan tunteiden merkityksen yleensä. Joskus heikkoina hetkinä kadehdin ihmisiä, jotka ovat saaneet elää elämänsä ilman sitä ajatusta.