Kaivoin aurinkolasit laukusta ja pistin ne silmille ja jatkoin ulkomaailman tuijottamista dösän ikkunasta. Voisin sanoa, että halveksin ympäröivää maailmaani juuri sillä hetkellä. Minua ärsytti ehkä enemmän siitä syystä, että pystyin tuntemaan niin.
Alle 40-vuotias mies ja nainen, molemmat parhaimmat päivänsä nähneet, no mitä sitä kaunistelemaan: nainen näytti ihan suosta nousseelta ja mies ojasta. Vanhan etanolin hajun haistoi pari penkkiriviä taaksepäin, missä istuin ja minua alkoi särkeä päästä.
Tilannetta ei parantanut näiden kahden sankarin jatkuva avautuminen puhelimeen kuuloaistiani ahdistavalla volyymilla. Vitutus alkoi olla sitä luokkaa, että ainoastaan kovalla nälällä pääsen samoille asteille.
Olin tottunut liian pitkään ottamaan tiettyjä asioita itsestäänselvyytenä. Rauhalliset autokyydit nyt vain ensimmäisenä mainitakseni. Ylipäätään olen tainnut onnistua hemmottelemaan itseni piloille. Vähän aikaa sitten huoneistoni siivottiin, ruoka tuli ns. talon puolesta, sain kulkea yksin autolla töihin ja jos satuin kohtaamaan muita ihmisiä niin se oli omasta päätöksestä ja harvoin, ja rahakaan ei ollut ongelma. Kuulostaa raa’alta, tiedän.
Siksi minua ärsyttääkin. Se vitutuksen aste, minkä joukkoliikenne saa minussa aikaan ei ole perusteltua. Ja se silti vituttaa minua päivä päivältä enemmän, vaikka kuinka järkeilisin tai yrittäisin vakuuttaa itselleni jotain muuta.
Alle 40-vuotias mies ja nainen, molemmat parhaimmat päivänsä nähneet, no mitä sitä kaunistelemaan: nainen näytti ihan suosta nousseelta ja mies ojasta. Vanhan etanolin hajun haistoi pari penkkiriviä taaksepäin, missä istuin ja minua alkoi särkeä päästä.
Tilannetta ei parantanut näiden kahden sankarin jatkuva avautuminen puhelimeen kuuloaistiani ahdistavalla volyymilla. Vitutus alkoi olla sitä luokkaa, että ainoastaan kovalla nälällä pääsen samoille asteille.
Olin tottunut liian pitkään ottamaan tiettyjä asioita itsestäänselvyytenä. Rauhalliset autokyydit nyt vain ensimmäisenä mainitakseni. Ylipäätään olen tainnut onnistua hemmottelemaan itseni piloille. Vähän aikaa sitten huoneistoni siivottiin, ruoka tuli ns. talon puolesta, sain kulkea yksin autolla töihin ja jos satuin kohtaamaan muita ihmisiä niin se oli omasta päätöksestä ja harvoin, ja rahakaan ei ollut ongelma. Kuulostaa raa’alta, tiedän.
Siksi minua ärsyttääkin. Se vitutuksen aste, minkä joukkoliikenne saa minussa aikaan ei ole perusteltua. Ja se silti vituttaa minua päivä päivältä enemmän, vaikka kuinka järkeilisin tai yrittäisin vakuuttaa itselleni jotain muuta.
