N:n silmät loistivat suorasta vitutuksesta, mikä oli jo näkynä jännä, koska sitä tapahtui harvoin. Olemme tunteneet lähes 20 vuotta ja muuttaneet molemmat ympäri Helsinkiä ja silti säilyneet puhe-, kirjoitus-, ja soittoväleissä. Minulle harvinaista toisen naisen kanssa.
Kahvihetket, jotka vanhemmiten ovat muodostuneet enemmän siideri- tai ruokailuhetkiksi, ovat ystäväsuhteen kulmakivi. Siinä saa peilata omaa näkemystään toisen näkemykseen ja nähdä onko enää kartalla. Lähinnä miesten suhteen. Olen päätellyt, että syy, miksi naiset puhuvat niin paljon miehistä keskenään johtuu siitä, että se on ainoa kohde omassa elämässä, jota ei voi kontroloida ja joka sitä kautta aiheuttaa värjäykselle alttiita harmaita hiuksia. Pohdittavaksi jää, onko kontroilointi tarpeellista tai elääkö vielä siinä romanttisessa harhakuvassa, että parisuhteen kumpikaan osapuoli ei haluaisi muuttaa toista vaan hyväksyisi näkemänsä sellaisenaan osaksi omaa elämäänsä.
N:n toinen puolisko kuului ensimmäiseen kastiin. Kutsuttakoon häntä nyt tässä vaikka herra I:ksi. Herra I:n mielestä N. ei ollut tehnyt viime aikoina monia asioita oikealla tavalla. Pystyin samaistumaan tilanteeseen varsin hyvin eksäni kautta, joka sai välillä tilanteeseen ujutettua silloisen anoppikokelaanikin. Mikään ei voita äidin ja pojan välistä yhteyttä. N. oli lopulta kirjoittanut tekstiviestiä kaverilleen tilanteesta. Kertonut miten paha olo hänellä oli ja ei tiennyt välttämättä onko suhde jatkokelpoinen. Tässä vaiheessa tarua todellisempi todellisuus astui kuvaan.
N. pudotti kännykän niin ettei pystynyt juuri sillä hetkellä saamaan sitä. Herra I. taas poimi kännykän myöhemmin. Kun viesti oli vielä kännykän näytöllä. N. ei sanonut mitään eikä I:kään. Silti molemmat tiesivät toisen tietävän, että molemmat olivat nyt tietoisia tilanteesta.
Tässä vaiheessa suurin osa naisista nyökkäilisi jousilelun kanssa kilpaa. Naisille pienet vihjeet ja vähän isommatkin vihjeet ovat suoraa kritiikkiä siitä mitä miehen kannattaa ja ei kannata tehdä. Suurin osa miehistä taas kysyy tässä vaiheessa hölmistyneenä itseltään tai kavereiltaan, mikä sille nyt tuli tai kokeilee jo hiukan kulahtanutta fraasia, että tämä tuli ihan yllättäin. Ihan puskan takaa. Naiselle tilanne on kärjistynyt siinä vaiheessa jo niin pitkälle, että olisi sama kuin heiluttelisi banderollia pään päällä.
Sitäpaitsi. Olin nyt lähinnä enemmän kuin innostunut tapaamaan I:n koska halusin nähdä henkilön livenä. Pesän saannin kannalta mies pelasi erittäin riskialtista peliä (N. on jo onneksi tottunut ei niin kauniisiin tapoihini puhua parisuhteen välisestä hellästä läheisyydestä). Tähän asti I. oli onnistunut välttämään minua sopivasti. Tuskin niin, että se olisi hänelle tietoista, mutta uusin pohtimisen aiheeni on, miksi miehet esittelevät mielellään omat kaverinsa, mutta välttävät naisen kaveripiiriä kuin ruttoa. Lähes ainakin. Onko se mahdollista intuitiivistä pelkoa siitä, että kaverit tietävät enemmän parisuhteesta kuin mies itse vai pelkoa siitä lähes mytologisesta totuudesta, että nainen ei hyväksy miestä kokonaan ennenkuin hänen paras ystävänsä hyväksyy miehen myös? En ole päässyt pohtimisessani paria siideriä pidemmälle.
Todennäköisyyksillä määriteltynä nyt lähes varmaa kuitenkin on, että kohtaan I:n väistämättä hänen omien mieltymystensä seurauksena. N:ää en olisi ikinä uskonut kohtaavani kyseissä tapahtumassa. Sattuma on hauska sana, joka muodostaa linkin irrallisten tapahtumien aiheuttamalle ketjureaktiolle.
Kahvihetket, jotka vanhemmiten ovat muodostuneet enemmän siideri- tai ruokailuhetkiksi, ovat ystäväsuhteen kulmakivi. Siinä saa peilata omaa näkemystään toisen näkemykseen ja nähdä onko enää kartalla. Lähinnä miesten suhteen. Olen päätellyt, että syy, miksi naiset puhuvat niin paljon miehistä keskenään johtuu siitä, että se on ainoa kohde omassa elämässä, jota ei voi kontroloida ja joka sitä kautta aiheuttaa värjäykselle alttiita harmaita hiuksia. Pohdittavaksi jää, onko kontroilointi tarpeellista tai elääkö vielä siinä romanttisessa harhakuvassa, että parisuhteen kumpikaan osapuoli ei haluaisi muuttaa toista vaan hyväksyisi näkemänsä sellaisenaan osaksi omaa elämäänsä.
N:n toinen puolisko kuului ensimmäiseen kastiin. Kutsuttakoon häntä nyt tässä vaikka herra I:ksi. Herra I:n mielestä N. ei ollut tehnyt viime aikoina monia asioita oikealla tavalla. Pystyin samaistumaan tilanteeseen varsin hyvin eksäni kautta, joka sai välillä tilanteeseen ujutettua silloisen anoppikokelaanikin. Mikään ei voita äidin ja pojan välistä yhteyttä. N. oli lopulta kirjoittanut tekstiviestiä kaverilleen tilanteesta. Kertonut miten paha olo hänellä oli ja ei tiennyt välttämättä onko suhde jatkokelpoinen. Tässä vaiheessa tarua todellisempi todellisuus astui kuvaan.
N. pudotti kännykän niin ettei pystynyt juuri sillä hetkellä saamaan sitä. Herra I. taas poimi kännykän myöhemmin. Kun viesti oli vielä kännykän näytöllä. N. ei sanonut mitään eikä I:kään. Silti molemmat tiesivät toisen tietävän, että molemmat olivat nyt tietoisia tilanteesta.
Tässä vaiheessa suurin osa naisista nyökkäilisi jousilelun kanssa kilpaa. Naisille pienet vihjeet ja vähän isommatkin vihjeet ovat suoraa kritiikkiä siitä mitä miehen kannattaa ja ei kannata tehdä. Suurin osa miehistä taas kysyy tässä vaiheessa hölmistyneenä itseltään tai kavereiltaan, mikä sille nyt tuli tai kokeilee jo hiukan kulahtanutta fraasia, että tämä tuli ihan yllättäin. Ihan puskan takaa. Naiselle tilanne on kärjistynyt siinä vaiheessa jo niin pitkälle, että olisi sama kuin heiluttelisi banderollia pään päällä.
Sitäpaitsi. Olin nyt lähinnä enemmän kuin innostunut tapaamaan I:n koska halusin nähdä henkilön livenä. Pesän saannin kannalta mies pelasi erittäin riskialtista peliä (N. on jo onneksi tottunut ei niin kauniisiin tapoihini puhua parisuhteen välisestä hellästä läheisyydestä). Tähän asti I. oli onnistunut välttämään minua sopivasti. Tuskin niin, että se olisi hänelle tietoista, mutta uusin pohtimisen aiheeni on, miksi miehet esittelevät mielellään omat kaverinsa, mutta välttävät naisen kaveripiiriä kuin ruttoa. Lähes ainakin. Onko se mahdollista intuitiivistä pelkoa siitä, että kaverit tietävät enemmän parisuhteesta kuin mies itse vai pelkoa siitä lähes mytologisesta totuudesta, että nainen ei hyväksy miestä kokonaan ennenkuin hänen paras ystävänsä hyväksyy miehen myös? En ole päässyt pohtimisessani paria siideriä pidemmälle.
Todennäköisyyksillä määriteltynä nyt lähes varmaa kuitenkin on, että kohtaan I:n väistämättä hänen omien mieltymystensä seurauksena. N:ää en olisi ikinä uskonut kohtaavani kyseissä tapahtumassa. Sattuma on hauska sana, joka muodostaa linkin irrallisten tapahtumien aiheuttamalle ketjureaktiolle.
