Selkäni oli hiestä märkä ja orientaatiokykyni oli surkastunut heikosta surkeaksi. Tavasin kännykkäni näytöllä olevaa viestiä kymmenettä kertaa ja yritin saada selville, millä dösällä pääsisin V:n viereen periferian siimekseen. Promillemääräni oli ylittänyt sallituksi määrittelemäni rajan tunteja sitten ja aikatauluni oli yhtä paljon myöhässä. Tuijotin metronaseman vieressä olevaa Helsingin karttaa suhteellisen avuttomana ja päädyin luovuttamaan, koska hahmotuskykyni oli kadonnut myös. Illan ei pitänyt sujua ihan näin.
Tietää, että on tullut vanhaksi, kun kaveripiiri lähestyy ensimmäistä aikuisuuden rajapyykkiä ja toinen puoli hankkii sinappikoneita. Siksi ensinäkemältä, kun astuin L:n kotiin, odotin, että ilta jäisi lyhyeksi. Kolme tuntia myöhemmin volyymi oli noussut, aurinko oli kääntynyt iltaan ja kaikilla oli hauskaa. Kolme tuntia siitä kaikilla oli edelleen hauskaa. Kolme tuntia siitä hauska jatkui, synttärisankari sammui sohvalle, karaoke soi, sain halailuja kiitoksena hyvästä keskustelusta ja hätäisimmät päättivät lähteä jatkoille. Eli minä, H. ja T.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Kymmenes lienee lähempänä totuutta. Tungimme kolmistaan taksiin takapenkille, vaikka protestoin ajatusta istua kundien keskellä. Haaraistujien välissä on aina tukalaa. Volyymitaso rauhottui ehkä hiukan, mutta se ei näyttänyt haittaavan taksikuskia, joka oli innolla mukana tunnelmassa. Ilman kundeja olisin tuntenut tilanteen jopa uhatuksi.
T. alkoi myynti-insinöörinä heti tehdä kauppaa taksikuskin kanssa, kun kuskin mielikuvitus laukkasi suuremmilla kierroksilla takapenkin tapahtumista. Lopulta T. päätyi ostamaan kuskilta siideriä H:n ja minun pyöritellessä päätämme illan tapahtumille. Olin varsin iloinen päästessäni pois taksin kyydistä. Yökerhon ovella meitä silmäili tuttu portsari. Narikan jälkeen suuntasimme tutulla tyylillä baaritiskille ja kilistelyn jälkeen tanssilattialle.
Lattia oli täynnä. Savukoneet puskivat valkoista utua tanssijoiden ympärille ja basso tuntui koko kehossa. Korvat menivät melusta hetkekeksi lukkoon, kunnes kuulo mukautui ympäröivään meluun ja korvat aistivat samat äänet, minkä keho oli tuntenut jo sisään astuessa. Tanssi ei kuulostanut lupaavalta. Annoin kehon tehdä työn ja yritin jättää kuuntelun vähemmälle. Kavereiden kanssa tanssimisessa paras puoli on se, että voi jättää ympäröivän maailman ulkopuolelle, nauttia tunnelmasta ja pitää hauskaa.
Mansikkamargaritan jälkeen musiikki alkoi parantua. Latinotanssit saivat vuoron ja muutkin kuin minä saivat syyn jatkaa lattialla. En tiedä mikä kyseisissä tansseissa on, mutta ne saavat kehon heräämään eloon. Liikkeistä tulee pehmeämpiä, pyöreämpiä ja osittain sensuelleja. Sopivat mainiosti paritanssiin.
Hip Hopin alkaessa keho muutti rytmiä koneellisemmaksi, mutta energisemmäksi. Nautin tunteesta äärettömästi ja koko keholla oli tunne, että tätä olisi voinut jatkaa ikuisuuden. Kädet tukivat kehon rytmiä, T. ja H. mukauttivat liikkeitä omiini ja oli hauska katsoa liikeiden muokkautumista toisten kehossa.
Katsoin yhtäkkiä kelloa ja aloin tajuta ajan kuluneen aivan liian nopeasti. Oli aika mennä V:n syliin. Parissa tunnissa sain suunnitelmani toteutettua.
Tietää, että on tullut vanhaksi, kun kaveripiiri lähestyy ensimmäistä aikuisuuden rajapyykkiä ja toinen puoli hankkii sinappikoneita. Siksi ensinäkemältä, kun astuin L:n kotiin, odotin, että ilta jäisi lyhyeksi. Kolme tuntia myöhemmin volyymi oli noussut, aurinko oli kääntynyt iltaan ja kaikilla oli hauskaa. Kolme tuntia siitä kaikilla oli edelleen hauskaa. Kolme tuntia siitä hauska jatkui, synttärisankari sammui sohvalle, karaoke soi, sain halailuja kiitoksena hyvästä keskustelusta ja hätäisimmät päättivät lähteä jatkoille. Eli minä, H. ja T.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Kymmenes lienee lähempänä totuutta. Tungimme kolmistaan taksiin takapenkille, vaikka protestoin ajatusta istua kundien keskellä. Haaraistujien välissä on aina tukalaa. Volyymitaso rauhottui ehkä hiukan, mutta se ei näyttänyt haittaavan taksikuskia, joka oli innolla mukana tunnelmassa. Ilman kundeja olisin tuntenut tilanteen jopa uhatuksi.
T. alkoi myynti-insinöörinä heti tehdä kauppaa taksikuskin kanssa, kun kuskin mielikuvitus laukkasi suuremmilla kierroksilla takapenkin tapahtumista. Lopulta T. päätyi ostamaan kuskilta siideriä H:n ja minun pyöritellessä päätämme illan tapahtumille. Olin varsin iloinen päästessäni pois taksin kyydistä. Yökerhon ovella meitä silmäili tuttu portsari. Narikan jälkeen suuntasimme tutulla tyylillä baaritiskille ja kilistelyn jälkeen tanssilattialle.
Lattia oli täynnä. Savukoneet puskivat valkoista utua tanssijoiden ympärille ja basso tuntui koko kehossa. Korvat menivät melusta hetkekeksi lukkoon, kunnes kuulo mukautui ympäröivään meluun ja korvat aistivat samat äänet, minkä keho oli tuntenut jo sisään astuessa. Tanssi ei kuulostanut lupaavalta. Annoin kehon tehdä työn ja yritin jättää kuuntelun vähemmälle. Kavereiden kanssa tanssimisessa paras puoli on se, että voi jättää ympäröivän maailman ulkopuolelle, nauttia tunnelmasta ja pitää hauskaa.
Mansikkamargaritan jälkeen musiikki alkoi parantua. Latinotanssit saivat vuoron ja muutkin kuin minä saivat syyn jatkaa lattialla. En tiedä mikä kyseisissä tansseissa on, mutta ne saavat kehon heräämään eloon. Liikkeistä tulee pehmeämpiä, pyöreämpiä ja osittain sensuelleja. Sopivat mainiosti paritanssiin.
Hip Hopin alkaessa keho muutti rytmiä koneellisemmaksi, mutta energisemmäksi. Nautin tunteesta äärettömästi ja koko keholla oli tunne, että tätä olisi voinut jatkaa ikuisuuden. Kädet tukivat kehon rytmiä, T. ja H. mukauttivat liikkeitä omiini ja oli hauska katsoa liikeiden muokkautumista toisten kehossa.
Katsoin yhtäkkiä kelloa ja aloin tajuta ajan kuluneen aivan liian nopeasti. Oli aika mennä V:n syliin. Parissa tunnissa sain suunnitelmani toteutettua.
