lauantai 27. syyskuuta 2008

Commuting is such as joyful play

Mene pois! mene pois! Naisen ääni huokui hätäännystä ja surua. Olin varma, että hän alkaisi itkeä, jos tilanne kärjistyisi lisää. Nainen seisoi nuoren mustan kundin ja skinin välissä ja tuijotti päätä pidempää skiniä silmät hätääntyneenä. Skini oli hetkeä aikaisemmin tullut bussin takaosasta nuoren kundin viereen ja lätkäissyt päähän, ja nainen tuli estämään tilannetta.

Mene siihen väliin ettei tuon naisen tarvitse seisoa siinä, sanoi toinen nainen vieressään seisovalle miehelle. Mies näytti hätääntyneeltä eikä selvästi tiennyt miten päin olisi ollut. Väliin mennyt nainen seisoi edelleen skinin edessä ja kävi kiivasta sananvaihtoa siitä mitä ihmisen kuuluu tehdä ja mitä ei.

Seisoin keskiosassa V:n selän takana ja tuijotin ihmisten kasvoja. Samaan aikaan lauma skinejä lauloi bussin takaosassa niin kovaa, että vieressä istujat huusivat vuorotellen heitä pitämään turpansa kiinni.

Minun kävi naista sääliksi, olisin halunnut auttaa. Yhteisvoima ja niin pois päin. Nainen oli bussin rohkein ja altruistisin ihminen. Heitä tarvittaisiin lisää. Minun kävi sääliksi miestä, jonka ”miehisyys” riisuttiin samalla sekunnilla, kun hän kieltäytyi auttamasta naista. Vain siksi, että hän oli mies. Hän näytti siltä ettei pärjäisi minuuttiakaan ottelussa.

Koko episodi oli hämmentävä kokemus. Olin ylpeä naisen puolesta ja häpeissäni siitä etten mennyt auttamaan. Silti en muuttaisi tekoani näin jälkiviisaana.