torstai 29. tammikuuta 2009

Luistelua ja lakkahilloa

U. katsoi kelloaan ja näytti häivähdyksen tyytyväiseltä. Olet täsmälleen ajoissa, hän totesi minulle ja hymyilin vastaukseksi. Olin lupautunut näyttämään Helsinkiä, koska hän ei ollut saanut muutettua lentoaan ja olisi viettänyt illan yksin kaupungissa.

Tuliaisten löytäminen tyttärelle ja vaimolle osoittautuivat hankaliksi. Japanin kielisten lastenkirjojen valikoima oli mitätön ja U. ei tiennyt mistä vaimo voisi pitää. Ehdotin lopulta suomalaista keramiikkaa ja vietimme aikaa kiitettävän tovin silmäillen kaikenlaisia kuppeja. Muumilasit veivät lopulta voiton.

Haluaisin ruokakauppaan U. ehdotti ja yritin kävellä mahdollisimman rauhallisesti, jotta hän pysyisi mukana. Kw. oli mainostanut suomalaista lakkahilloa ja U. ei halunnut lähteä kaupasta ilman sitä.

Kävelimme lopulta hiljaisuuden vallitessa keskustan jääpuistoon. U. tuijotti luistelijoita lumoutuneena ja juttelimme lyhyesti urheilusta. U. ei ollut koskaan luistellut. Minä taas en ole koskaan nähnyt baseball-peliä. Olimme molemmat hämmästyneitä miten tämä on mahdollista.

Saatoin U:n takaisin hotellille ja hän näytti silminnähden tyytyväiseltä päästessään takaisin lämpimään. Minä olin tyytyväinen, koska pääsisin vihdoin kotiin lepäämään.