Tupa tuoksui samalle kuin aina. Yllätyin. Hellassa paloi tuli ja ilmassa tuoksui tupakka ja samat vanhat hajut erilaisina vivahteina tuoksuivat palavan puun kanssa. Haistoin kahvin, se oli aina ollut kultamokkaa ja se oli laitettu punaiseen termoskannuun pöydälle. Termoskannu oli aina ollut samanalainen. Kun edellinen meni rikki, niin piti hankkia samanlainen tilalle. En usko, että niitä edes valmistetaan enää.
Tavarat olivat vaihtaneet paikkaa vuosien saatossa. Vasemmassa nurkassa oli ollut puinen iso penkki ja ukki oli aina istunut siellä. Aina kun tuli mummolaan mummi tuli vastaan jo pihalla, mutta ukki istui omassa nurkassaan ja murahteli.
Tämä oli se maailma, missä isäni oli elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Missä miehen mitta määritettiin työn määrällä ja nykyisin myös auton koolla ja iällä. Miehen tehtävä oli hoitaa talo, puut, kalastus ja korjata auto ja muut tekniset laitteet. Naiset hoitivat istutukset, kodin, lapset, ruuanlaiton ja pitivät kahvin lämpimänä. Tunteita ei jaettu, mutta ne pystyi siirtämään työhön. Ensimmäiset tupakat poltettiin jo lapsena. Isäni aloitti 6-vuotiaana.
Minä olin kasvanut siellä kaikki lapsuuden kesät koulun loppumisesta koulun alkuun ja kaikki pidemmät lomat. Paluu kaupunkiin oli minulle yhtä ahdistavaa kuin monille oli maalle meneminen. Söin metsämansikoita kipoittain, savustettua kalaa, jäätelöä ja kävelin paljain jaloin kuukausia. Iho ruskettui auringossa ja kuivui tuntien uintireissuista.
Mummi makasi sängyssä pienen ja kuolevan näköisenä. Silmät olivat saaneet harmaan kalvon. Ympärillä haisi emäksinen puhdistusaine ja vanhojen ja kuolevien ihmisten haju. Lämpö teki hajusta vielä pahemman. Kaikki sairaalat haisevat yhtä pahalle. Katsoin mummia ja minun oli vaikea sanoa mitään. Kaikkea tekopirteys tuntui makaaberilta. Niin mummi kuin minäkin tiesimme, että tässä puhutaan korkeintaan muutamasta kuukaudesta.
Tavarat olivat vaihtaneet paikkaa vuosien saatossa. Vasemmassa nurkassa oli ollut puinen iso penkki ja ukki oli aina istunut siellä. Aina kun tuli mummolaan mummi tuli vastaan jo pihalla, mutta ukki istui omassa nurkassaan ja murahteli.
Tämä oli se maailma, missä isäni oli elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Missä miehen mitta määritettiin työn määrällä ja nykyisin myös auton koolla ja iällä. Miehen tehtävä oli hoitaa talo, puut, kalastus ja korjata auto ja muut tekniset laitteet. Naiset hoitivat istutukset, kodin, lapset, ruuanlaiton ja pitivät kahvin lämpimänä. Tunteita ei jaettu, mutta ne pystyi siirtämään työhön. Ensimmäiset tupakat poltettiin jo lapsena. Isäni aloitti 6-vuotiaana.
Minä olin kasvanut siellä kaikki lapsuuden kesät koulun loppumisesta koulun alkuun ja kaikki pidemmät lomat. Paluu kaupunkiin oli minulle yhtä ahdistavaa kuin monille oli maalle meneminen. Söin metsämansikoita kipoittain, savustettua kalaa, jäätelöä ja kävelin paljain jaloin kuukausia. Iho ruskettui auringossa ja kuivui tuntien uintireissuista.
Mummi makasi sängyssä pienen ja kuolevan näköisenä. Silmät olivat saaneet harmaan kalvon. Ympärillä haisi emäksinen puhdistusaine ja vanhojen ja kuolevien ihmisten haju. Lämpö teki hajusta vielä pahemman. Kaikki sairaalat haisevat yhtä pahalle. Katsoin mummia ja minun oli vaikea sanoa mitään. Kaikkea tekopirteys tuntui makaaberilta. Niin mummi kuin minäkin tiesimme, että tässä puhutaan korkeintaan muutamasta kuukaudesta.
