maanantai 20. huhtikuuta 2009

Kumia ja lateksisuojia

Poika hymyili hämillisesti ja tuijotti minua tiskin suojista. Yritin selittää asiaani ja pienen pohdinnan jälkeen hän päätyi tulokseen, että ei haittaa vaikka hän ei löytänyt vahvistusta koneelta asiasta, saisin silti koettaa kuivapukua. Poika raahasi palomiehen puvulta näyttävän kokovartalokumiasun eteeni ja pyysi riisumaan kengät ja takin, kaikki muu saisi mahtua sisään. Puku haisi vahvasti kumille ja oli yksinkertaisuudessaan helvetti saada jo vyötärölle asti. Pojan avulla pujotin kädet kumimansettien läpi ja jäljellä oli vain vaikein osuus eli pää.

Yritin survoa päätäni läpi kumisuojuksesta tuloksetta. Naurahdin omalle kykenemättömyydelle, mutta minun oli kolmannen kerran jälkeen pakko luovuttaa, koska kaikesta repimisestä huolimatta pääni ei mahtunut kumimansetista läpi ja niskani oli tainnut nyrjähtää. Pyysin päästä istumaan, jotta voisin ottaa enemmän tukea ja poika ohjasi minut ystävällisesti tuolilleen.

Sain lopulta pääni hupun sisään ja tuntui kuin joku olisi kuristanut minua jatkuvalla tasaisella paineella. Teki mieli viedä kädet kaulalle ja potkaista. Poika kuitenkin käski minut nousemaan ja mittaili pukua joka puolelta. Käsien kohdalta sitä pitäisi kiristää, kaula oli kuulemma hyvä, keskiosa oli liian väljä ja sanat olivat hunajaisia, kun poika pohti pitäisikö minun sittenkin kokeilla vielä pienempää kuin nykyistä S/M kokoista pukua.

Asia oli sovittu. Parin viikon päästä pääsisin pulahtamaan altaaseen jättimäinen fetissipuku päällä ja seuraavana päivänä siitä mereen tai järveen. Vatsassa tuntui perhosia ja kämmenpohjat alkoivat turtua alkavasta jännityksestä.