Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen
Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan
ja tuntea kun lumipeittää maan
Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin
ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näin
Aina toivoi kyllä paljon mutta saikin enemmän
Yö – Rakkaus on lumivalkoinen
Mummi tuijotti minua silmiin harmahtavan sinisillä silmillä ja huokaili sanoja. En saanut selvää olinko hänen mielestään kaunis vai liian laitettu. Tuntui omituiselta katsoa häntä silmiin, koska en osannut sanoa tai käyttäytyä normaalisti. Pohjois-Karjala kutsui jälleen. Pystyin edelleen hämmästelemään miten erilaisia ihmiset siellä ovat. Olimme saapuneet majapaikkaan illan hämyssä ja paikka näytti autiolta. Puhelinsoiton jälkeen saimme ohjeet, että olimme ainoat vieraat isossa majatalossa, ovet olivat auki ja oman huoneen avain löytyy ovesta. Majapaikan omistaja ei ollut nähnyt meitä eikä ollut ottanut henkilötietoja ylös. Äiti ei tainnut nukkua koko yönä.
Vanha mummo raahatui heti automme pysähdyttyä ikkunan viereen ja tokaisi savolaisella murteella: tuosta suattaapi saada sakot, voip olla suomattakin. Kiitimme tiedosta ja otimme riskin. Kuopio vaikutti kauniilta ja rauhalliselta. Kirkko oli pieni puukirkko. Pappi puhui pitkään ja hartaasti, yhtä paljon asian vierestä kuin yleensä. M. näytti liikuttuneelta ja onnelliselta. Tuleva Rouva I.
Jatkot olivat savolaisella erätuvalla. Taljat ja verkot koristivat seiniä, öljylamput roikkuivat katossa. Perinteinen karjalainen ruoka maistui yhtä hyvälle kuin yleensä ja olisin halunnut syödä kymmenen kertaa enemmän kuin kehtasin. Tunnelma oli rento ja lämmin. Ei niin jäykkä kuin yleensä.
Tanssin alettua tunsin haikeutta hetken aikaa, mutta onneksi tarpeeksi monta tanssivaa setää oli paikalla. Loppuillasta morsiamen suku täytti koko ajan tanssilattiaa ja nauroimme morsiamen kanssa, koska molemmat halusimme viedä.
Heräsin aamulla Boris-kissan tuijotukseen. Kissa näytti kaksikertaa Elmerin kokoiselta ja oli selvä Itä-suomalaiskissa. Se halusi ruokaa ja heti. Kömmin ylös kauheassa kankkusessa ja teki mieli raahautua johonkin nurkkaan ja kuolla. Oksentaa ehkä ensin. Boris ei ollut kovin kiinnostunut olotilastani ja tuijotti minua viiksikarvojaan pitkin.
Kotimatka sujui hiljaisesti. Tuntui, että koko alkuviikko meni toipuessa. Olen tullut vanhaksi.
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen
Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan
ja tuntea kun lumipeittää maan
Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin
ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näin
Aina toivoi kyllä paljon mutta saikin enemmän
Yö – Rakkaus on lumivalkoinen
Mummi tuijotti minua silmiin harmahtavan sinisillä silmillä ja huokaili sanoja. En saanut selvää olinko hänen mielestään kaunis vai liian laitettu. Tuntui omituiselta katsoa häntä silmiin, koska en osannut sanoa tai käyttäytyä normaalisti. Pohjois-Karjala kutsui jälleen. Pystyin edelleen hämmästelemään miten erilaisia ihmiset siellä ovat. Olimme saapuneet majapaikkaan illan hämyssä ja paikka näytti autiolta. Puhelinsoiton jälkeen saimme ohjeet, että olimme ainoat vieraat isossa majatalossa, ovet olivat auki ja oman huoneen avain löytyy ovesta. Majapaikan omistaja ei ollut nähnyt meitä eikä ollut ottanut henkilötietoja ylös. Äiti ei tainnut nukkua koko yönä.
Vanha mummo raahatui heti automme pysähdyttyä ikkunan viereen ja tokaisi savolaisella murteella: tuosta suattaapi saada sakot, voip olla suomattakin. Kiitimme tiedosta ja otimme riskin. Kuopio vaikutti kauniilta ja rauhalliselta. Kirkko oli pieni puukirkko. Pappi puhui pitkään ja hartaasti, yhtä paljon asian vierestä kuin yleensä. M. näytti liikuttuneelta ja onnelliselta. Tuleva Rouva I.
Jatkot olivat savolaisella erätuvalla. Taljat ja verkot koristivat seiniä, öljylamput roikkuivat katossa. Perinteinen karjalainen ruoka maistui yhtä hyvälle kuin yleensä ja olisin halunnut syödä kymmenen kertaa enemmän kuin kehtasin. Tunnelma oli rento ja lämmin. Ei niin jäykkä kuin yleensä.
Tanssin alettua tunsin haikeutta hetken aikaa, mutta onneksi tarpeeksi monta tanssivaa setää oli paikalla. Loppuillasta morsiamen suku täytti koko ajan tanssilattiaa ja nauroimme morsiamen kanssa, koska molemmat halusimme viedä.
Heräsin aamulla Boris-kissan tuijotukseen. Kissa näytti kaksikertaa Elmerin kokoiselta ja oli selvä Itä-suomalaiskissa. Se halusi ruokaa ja heti. Kömmin ylös kauheassa kankkusessa ja teki mieli raahautua johonkin nurkkaan ja kuolla. Oksentaa ehkä ensin. Boris ei ollut kovin kiinnostunut olotilastani ja tuijotti minua viiksikarvojaan pitkin.
Kotimatka sujui hiljaisesti. Tuntui, että koko alkuviikko meni toipuessa. Olen tullut vanhaksi.
