Nainen katsoi minua happamasti. Kaikki täällä katsovat happamasti. Yritin tiedustella olisiko hotellin vastaanotossa herätyskelloja, kun olin onnistuneesti unohtanut kännykän ja samalla puoli elämää työpaikalle. Nainen katsoi minua vinosti hymyillen ja vastasi jotain puolaksi. Kysyin uudestaan oliko hänellä kelloa. Nainen nosti olkapäitään ja alkoi jo kääntämään minulle selkäänsä, koska se on ilmeisesti helpoin tapa ratkaista tilanne, ja aloin olemaan aika väsynyt.
Otin rannekelloni esiin ja osoitin sitä samalla kun aloin piipittämään. Ajattelin, että tämä voi mennä vain kahteen suuntaan; joko istun puolalaisessa mielisairaalassa tai kuulustelussa pommista, tai sitten, kerrankin, tuo nainen tajuaa jotain. Onneksi se oli jälkimmäinen. Nainen kaivoi palan paperia ja kynän ja tyrkkäsi ne eteeni. Kirjoitin lapulle kuutosen. Nainen otti lapun, katsoi huonenumeroni ja alkoi näpyttelemään tietoja puhelimeen. Vasta huoneessa tajusin, että minulla ei ole puhelinta huoneessa. Kuuden aikaan kuului kumminkin koputus huoneen ovelta.
Otin rannekelloni esiin ja osoitin sitä samalla kun aloin piipittämään. Ajattelin, että tämä voi mennä vain kahteen suuntaan; joko istun puolalaisessa mielisairaalassa tai kuulustelussa pommista, tai sitten, kerrankin, tuo nainen tajuaa jotain. Onneksi se oli jälkimmäinen. Nainen kaivoi palan paperia ja kynän ja tyrkkäsi ne eteeni. Kirjoitin lapulle kuutosen. Nainen otti lapun, katsoi huonenumeroni ja alkoi näpyttelemään tietoja puhelimeen. Vasta huoneessa tajusin, että minulla ei ole puhelinta huoneessa. Kuuden aikaan kuului kumminkin koputus huoneen ovelta.
