Minua vaivaavat toistuvat ja todellisuuden tuntuiset unet. Se on kuin osittaista aikamatkustusta. Joskus olen tulevaisuudessa, merkillisissä maailmoissa, jotka muistuttavat osin nykyisyyttä, osin jotain täysin erilaista ja kehittyneempää, ja joskus elän menneisyydessä. Tällä kertaa ilmeisesti Italiassa.
Naiset käyttivät hameita, ei kovin kauniita, vaan arkipäiväisiä, yksinkertaisesta kankaasta. Olin kaupungissa ja se näytti likaiselta, sellaiselta kuin kunnostamaton, yksinkertainen kaupunki voi näyttää. Tiet olivat päällystämättömiä, ihmisiä liikkui tiellä paljon. Kaikki näytti yksinkertaiselta ja vanhalta. Vietin kaupungissa aikaa suhteellisen kauan, mutta jotain tapahtui, jotain todella pahaa, ja meidän piti paeta. Olin suuren kivitalon käytävillä ja pakenin naisen kanssa, joka johdatti minua eteenpäin jonnekin turvaan.
Viimeiset sanat, mitä muistan, olivat: muista minun nimeni, se on .. Cinna. Nimi oli pidempi kuin yksi sana, muistaakseni kolmiosainen. Hän piti käsistäni kiinni ja katsoi minua vetoavasti silmiin hätääntyneenä ja sanoi vielä Cinna, muista se. Kaikki muuttui mustaksi ja putosin. Seuraavaksi katsoinkin tutun näköiseen kattoon.
"The cognomen was the third name of a citizen of Ancient Rome, under Roman naming conventions. The cognomen started as a nickname, but lost that purpose when it became hereditary. Cinna was a cognomen that distinguished a patrician branch of the gens Cornelia, particularly in the late Roman Republic."
Ehkä minä olin kuullut tuon nimen jossain.
Naiset käyttivät hameita, ei kovin kauniita, vaan arkipäiväisiä, yksinkertaisesta kankaasta. Olin kaupungissa ja se näytti likaiselta, sellaiselta kuin kunnostamaton, yksinkertainen kaupunki voi näyttää. Tiet olivat päällystämättömiä, ihmisiä liikkui tiellä paljon. Kaikki näytti yksinkertaiselta ja vanhalta. Vietin kaupungissa aikaa suhteellisen kauan, mutta jotain tapahtui, jotain todella pahaa, ja meidän piti paeta. Olin suuren kivitalon käytävillä ja pakenin naisen kanssa, joka johdatti minua eteenpäin jonnekin turvaan.
Viimeiset sanat, mitä muistan, olivat: muista minun nimeni, se on .. Cinna. Nimi oli pidempi kuin yksi sana, muistaakseni kolmiosainen. Hän piti käsistäni kiinni ja katsoi minua vetoavasti silmiin hätääntyneenä ja sanoi vielä Cinna, muista se. Kaikki muuttui mustaksi ja putosin. Seuraavaksi katsoinkin tutun näköiseen kattoon.
"The cognomen was the third name of a citizen of Ancient Rome, under Roman naming conventions. The cognomen started as a nickname, but lost that purpose when it became hereditary. Cinna was a cognomen that distinguished a patrician branch of the gens Cornelia, particularly in the late Roman Republic."
Ehkä minä olin kuullut tuon nimen jossain.
