torstai 20. tammikuuta 2011

Lähes idän pikajuna

Kävelin loskan ja suolalla sulatetun lumen sohjossa pitkin keskustaa ja aloin ärsyyntyä kastuvista kengistä. Puuovi narahti auetessaan ja astuin sisälle erittäin lämpimään ja pieneen huoneeseen.

Olen jutellut naisen kanssa nyt jo lähes 1,5 vuoden ajan. On soudettu ja huovattu, laskettu ja muutettu, ja nyt, vihdoin, matka saatiin sovittua, ennakkomaksut maksettua, aikataulu sovittua, ja nyt ei pidä odottaa kuin vuoden loppupuolelle ja juna starttaa Helsingistä.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan minä, me, voimme leikkiä murmelia ruohoarolla, katsella pimenevää yötaivasta jurttien välistä ja kävellä muurilla, jonka Tšingis-kaanikin olisi varmasti halunnut tehdä.

Sitä ennen kuitenkin viiniä ja taiteita.