Se on kuin pieni hattivattimaailma. Siellä ne seisovat tanassa, hiukan jopa humoristisen näköisinä uhmaamassa rikkaruohoja. Ovat olleet siellä vuosia, vadelmapuskien alla, kunnes eräänä päivänä viime vuonna, könytessäni maassa, löysin ensimmäisen.
Eristin niille oman saarekkeen, vain niille varatun, ja toin niille lisää kavereita. Pitää tuoda vielä enemmän. Viime vuoden tulokas kasvattaa jo uusia varsia, mutta ne ovat piskuisia, kuin pieniä tulitikkuja.
Tein ensimmäisestä sadosta piiraan. Niitä ei ollut paljon, vain neljä, mutta se oli enemmän kuin olen koskaan saanut. Omasta puutarhasta, omin käsin - nähnyt kun ne kasvavat.
Ne maistuivat meheviltä, ei puumaisilta kuin joskus aikaisemmin olen toisten valmistamana saanut maistaa. Oman maan parsaa. Ajatella.
Eristin niille oman saarekkeen, vain niille varatun, ja toin niille lisää kavereita. Pitää tuoda vielä enemmän. Viime vuoden tulokas kasvattaa jo uusia varsia, mutta ne ovat piskuisia, kuin pieniä tulitikkuja.
Tein ensimmäisestä sadosta piiraan. Niitä ei ollut paljon, vain neljä, mutta se oli enemmän kuin olen koskaan saanut. Omasta puutarhasta, omin käsin - nähnyt kun ne kasvavat.
Ne maistuivat meheviltä, ei puumaisilta kuin joskus aikaisemmin olen toisten valmistamana saanut maistaa. Oman maan parsaa. Ajatella.
