Elitismi, keskiluokkaisen ihmisen elitismi. Asia mikä saa minut hyvin ärsyyntyneeksi. Olen tuntenut pariskunnan jo vuosia. Mukavia, hauskoja, mutta niin elitistisiä. Ihan kuin ihminen olisi jäänyt kuoreksi. Se tavallaan osoittaa tunteita, mutta kun sille näyttää jotain kiiltävää, niin katse kiinnittyy siihen haukkamaisesti ja suusta voi vielä päästä uu, shiny!
Mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että voi kokea luksusta ja valittaa murheistaan. Kuten vaikka siitä, että joka vuosi tulee talvi ja joutuu, siis ajatella joutuu, skrapaamaan auton ikkunat. Siis ajatella mikä kärsimysnäytelmä. Varo Othello, varo Hamlet, olette kohdanneet tragedian, joka ylittää omanne. Joka vuosi siitä täytyy valittaa useaan kertaan, mikä vääryys kohtaa pientä ihmistä. Kun ei siis hanki autoa, jossa on sisätilalämmitin tai laita sitä nykyiseen autoon. Kaikkea muuta voi toki ostaa ja kertoa siitäkin kaikille. Paljon helpompaahan se on tietenkin valittaa siitä kaikille muille ja valittaa koko talvi, miten kauheaa se on kun on kylmä! Helvetti, sitä sanotaan vuodenajan vaihteluksi! Muuta muualle, jos se on noin ylitsepääsemätön asia!
Tai että pariskunta on asunut Suomessa koko seurusteluajan. Vuosia. Eikä mies puhu sanaakaan suomea. Silti sai aina kuulla, miten paska maa Suomi on, kun täällä ei mikään toimi, palkat ovat niin huonoja ja kylmä, ei unohdeta kylmää. Sanoisin, että aika kehittynyt maa saa olla, jotta ihminen voi asua yhteiskunnassa vuosikymmeniä osaamatta sen kieltä, koska sehän olisi vaan elitistisesti väärin opetella kulttuuria, tapoja tai kieltä, mitä maassa puhutaan. Muuthan siinä ovat osaamattomia, kun eivät puhu englantia sujuvasti.
Miten pieni ihminen voi olla? Siis sisältä? Miten ei voi nähdä omaa napaansa pidemmälle, ajatella miten hyvin asiat itsellään ovat, miten kaunis luonto on, kun se muuttuu, miten kevättä ei olisi jos ei ole talvea, miten koivut eivät tuoksuisi, jos ne eivät saisi levätä tai miten käsittämättömän hemmotellun, elitistisen, piloille lellityn vinkujan kuvan ihmisestä voi saada. Kunhan saa nauraa ja ostaa kaikkea uutta ja kivaa. Asua viiden tähden hotelleissa ja pelata minigolffia. Siitä se on keskiluokkaisen elitistin onni tehty. Ehkä joskus kannattaisi kokeilla ihan elää maailmassa, niin kasvaisi ihmisenäkin.
Mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että voi kokea luksusta ja valittaa murheistaan. Kuten vaikka siitä, että joka vuosi tulee talvi ja joutuu, siis ajatella joutuu, skrapaamaan auton ikkunat. Siis ajatella mikä kärsimysnäytelmä. Varo Othello, varo Hamlet, olette kohdanneet tragedian, joka ylittää omanne. Joka vuosi siitä täytyy valittaa useaan kertaan, mikä vääryys kohtaa pientä ihmistä. Kun ei siis hanki autoa, jossa on sisätilalämmitin tai laita sitä nykyiseen autoon. Kaikkea muuta voi toki ostaa ja kertoa siitäkin kaikille. Paljon helpompaahan se on tietenkin valittaa siitä kaikille muille ja valittaa koko talvi, miten kauheaa se on kun on kylmä! Helvetti, sitä sanotaan vuodenajan vaihteluksi! Muuta muualle, jos se on noin ylitsepääsemätön asia!
Tai että pariskunta on asunut Suomessa koko seurusteluajan. Vuosia. Eikä mies puhu sanaakaan suomea. Silti sai aina kuulla, miten paska maa Suomi on, kun täällä ei mikään toimi, palkat ovat niin huonoja ja kylmä, ei unohdeta kylmää. Sanoisin, että aika kehittynyt maa saa olla, jotta ihminen voi asua yhteiskunnassa vuosikymmeniä osaamatta sen kieltä, koska sehän olisi vaan elitistisesti väärin opetella kulttuuria, tapoja tai kieltä, mitä maassa puhutaan. Muuthan siinä ovat osaamattomia, kun eivät puhu englantia sujuvasti.
Miten pieni ihminen voi olla? Siis sisältä? Miten ei voi nähdä omaa napaansa pidemmälle, ajatella miten hyvin asiat itsellään ovat, miten kaunis luonto on, kun se muuttuu, miten kevättä ei olisi jos ei ole talvea, miten koivut eivät tuoksuisi, jos ne eivät saisi levätä tai miten käsittämättömän hemmotellun, elitistisen, piloille lellityn vinkujan kuvan ihmisestä voi saada. Kunhan saa nauraa ja ostaa kaikkea uutta ja kivaa. Asua viiden tähden hotelleissa ja pelata minigolffia. Siitä se on keskiluokkaisen elitistin onni tehty. Ehkä joskus kannattaisi kokeilla ihan elää maailmassa, niin kasvaisi ihmisenäkin.
