Mikään ei ole niin vahvaa kuin hellyys, eikä mikään niin hellää kuin oikea vahvuus.
Ralph W. Sockman
Kertoisinko miten mukava jokiristeily Moskovassa oli tai miten hyvältä Baltika-olut itseasiassa maistui.
Tai miten katselimme auringonnousua Baikaljärven reunalla junan tuksuttaessa eteenpäin ja miten raikkaalta ilma tuoksui.
Tai miten hienolta tuntui ratsastaa mongolianhevosella arolla, vapaana, muiden eläinten ja luonnon ympäröimänä ja miten lihakset olivat kipeänä sen jälkeen, kun otimme vodkaryypyt R:n syntymäpäivän kunniaksi ja kuuntelimme kurkkulaulantaa ja vaikutuimme.
Tai miten villihevoset kirmailivat edessämme vapaana, ainoassa paikassa maailmassa, ja me saimme nähdä ne.
Tai miten söimme hyvää ruokaa mongolialaisessa grilliravintolassa kokin heitellessä ruokia isolla avopannulla isoilla miekkalastoilla.
Tai miten katsoimme auringonlaskua Gobin autiomaassa ja sanoin rakastavani V:tä.
Tai miten kiinalaiset eivät voineet uskoa, että passini kuului oikeasti minulle.
Tai miten junat nousivat ilmaan, kun kiinalaiset vaihtoivat niihin toiset telat.
Tai kun saavuimme Pekingiin ja R. oli siellä meitä vastassa kaikkien pienten mustahiuksisten ihmisten keskellä.
Tai miten hyvältä tuntui mennä suihkuun lämpimässä hotellihuoneessa, pestä hiukset, mennä syömään ja nukkua sängyssä.
Tai miten rauhallista oli Taivaan temppelin puistossa ja miten hauskaa oli kun meitä kuvattiin ja V. alkoi väsyä siihen.
Tai miten omituiselta sokeroidut omenanekut maistuivat.
Vai kertoisinko miten omituista on nähdä ja tajuta, että jotkut oikeasti elävät jurtissa, vaikka on todella kylmä.
Tai nähdä miten paljon pahaa länsimainen kulutusyhteiskunta saa aikaan. Kuinka se tekee ihmisistä välinpitämättömiä, tavaroiden perässä juoksevia, kuluttavia olentoja, joilta puuttuu hellyys muita ihmisiä ja eläimiä kohtaan. Kuinka paljon roskaa siitä syntyy. Kunhan saa halvalla ja voi shopata.
Tai kuinka minua ärsytti kiinalaisien välinpitämättömyys demokratiaa kohtaan. Kuinka en päässyt sähköpostiin, youtubeen, naamakirjaan, ja kuinka minua ärsytti heidän omituinen Mao-palvontansa. Miksi kukaan haluaa ottaa itsestään kuvaa hirmuhallitsijan kuva takanaan, hymyillä ja näyttää voitonmerkkiä. Kunhan saa vaan kuluttaa taas lisää, ja roskata jälkeen päin.
Tai kuinka en vaihtaisi kokemusta pois, enkä kadu sitä, mutta kuinka paljon se vaikuttaa omaan ajattelumaailmaan ja näkemykseen siitä, miten pienisieluisia ihmiset voivat länsimaissa olla. Miten paljon olen alkanut väheksymään ihmisten joutavia murheita ja itsesääliä tai kehuskelua sillä kuinka paljon on saanut kulutettua tai mässäiltyä gourmeilla.
Tai kuinka paljon arvostan sitä tunnetta, että on ihana olla kotona, halata tyttöjä, kuulla heidän juttelevan ja vaativan huomiota, turkit puhtaana ja masut pulleina, tyytyväisesti silmiään siristellen, juoda vettä niin paljon kuin haluaa ja maistaa oikeaa maitoa maitotilalta, ja haistaa puhdas syksyinen metsä, käydä tonkimassa plantaasilta porkkanoita, purjoa, tomaatteja ja kesäkurpitsoita, käydä suihkussa ja maistaa haudutettua teetä. Ja ylipäätään olla loman jälkeen kiitollinen siitä, että pääsee kotiin ja on kotona, eikä toisin päin. En voisi ajatella sanovani, että tarvitseeko jo lähteä kotiin.
Ralph W. Sockman
Kertoisinko miten mukava jokiristeily Moskovassa oli tai miten hyvältä Baltika-olut itseasiassa maistui.
Tai miten katselimme auringonnousua Baikaljärven reunalla junan tuksuttaessa eteenpäin ja miten raikkaalta ilma tuoksui.
Tai miten hienolta tuntui ratsastaa mongolianhevosella arolla, vapaana, muiden eläinten ja luonnon ympäröimänä ja miten lihakset olivat kipeänä sen jälkeen, kun otimme vodkaryypyt R:n syntymäpäivän kunniaksi ja kuuntelimme kurkkulaulantaa ja vaikutuimme.
Tai miten villihevoset kirmailivat edessämme vapaana, ainoassa paikassa maailmassa, ja me saimme nähdä ne.
Tai miten söimme hyvää ruokaa mongolialaisessa grilliravintolassa kokin heitellessä ruokia isolla avopannulla isoilla miekkalastoilla.
Tai miten katsoimme auringonlaskua Gobin autiomaassa ja sanoin rakastavani V:tä.
Tai miten kiinalaiset eivät voineet uskoa, että passini kuului oikeasti minulle.
Tai miten junat nousivat ilmaan, kun kiinalaiset vaihtoivat niihin toiset telat.
Tai kun saavuimme Pekingiin ja R. oli siellä meitä vastassa kaikkien pienten mustahiuksisten ihmisten keskellä.
Tai miten hyvältä tuntui mennä suihkuun lämpimässä hotellihuoneessa, pestä hiukset, mennä syömään ja nukkua sängyssä.
Tai miten rauhallista oli Taivaan temppelin puistossa ja miten hauskaa oli kun meitä kuvattiin ja V. alkoi väsyä siihen.
Tai miten omituiselta sokeroidut omenanekut maistuivat.
Vai kertoisinko miten omituista on nähdä ja tajuta, että jotkut oikeasti elävät jurtissa, vaikka on todella kylmä.
Tai nähdä miten paljon pahaa länsimainen kulutusyhteiskunta saa aikaan. Kuinka se tekee ihmisistä välinpitämättömiä, tavaroiden perässä juoksevia, kuluttavia olentoja, joilta puuttuu hellyys muita ihmisiä ja eläimiä kohtaan. Kuinka paljon roskaa siitä syntyy. Kunhan saa halvalla ja voi shopata.
Tai kuinka minua ärsytti kiinalaisien välinpitämättömyys demokratiaa kohtaan. Kuinka en päässyt sähköpostiin, youtubeen, naamakirjaan, ja kuinka minua ärsytti heidän omituinen Mao-palvontansa. Miksi kukaan haluaa ottaa itsestään kuvaa hirmuhallitsijan kuva takanaan, hymyillä ja näyttää voitonmerkkiä. Kunhan saa vaan kuluttaa taas lisää, ja roskata jälkeen päin.
Tai kuinka en vaihtaisi kokemusta pois, enkä kadu sitä, mutta kuinka paljon se vaikuttaa omaan ajattelumaailmaan ja näkemykseen siitä, miten pienisieluisia ihmiset voivat länsimaissa olla. Miten paljon olen alkanut väheksymään ihmisten joutavia murheita ja itsesääliä tai kehuskelua sillä kuinka paljon on saanut kulutettua tai mässäiltyä gourmeilla.
Tai kuinka paljon arvostan sitä tunnetta, että on ihana olla kotona, halata tyttöjä, kuulla heidän juttelevan ja vaativan huomiota, turkit puhtaana ja masut pulleina, tyytyväisesti silmiään siristellen, juoda vettä niin paljon kuin haluaa ja maistaa oikeaa maitoa maitotilalta, ja haistaa puhdas syksyinen metsä, käydä tonkimassa plantaasilta porkkanoita, purjoa, tomaatteja ja kesäkurpitsoita, käydä suihkussa ja maistaa haudutettua teetä. Ja ylipäätään olla loman jälkeen kiitollinen siitä, että pääsee kotiin ja on kotona, eikä toisin päin. En voisi ajatella sanovani, että tarvitseeko jo lähteä kotiin.
