Kaikki alkoi jo ennen rapujuhlia. Oli omituista tulla töihin takaisin pitkän poissaolon jälkeen ja kuulostella tuttuja ihmisiä uusin silmin. Huonot olot näyttivät jatkuvan ja bonuksia ei saatu. Minulta oli evätty vuosikalenterin saanti, koska se maksaa liikaa, ja sihteerin naputus kahvin ja teen kulutuksesta ei ollut muuttunut miksikään. Nykyään hän vain toi ison osan siitä Tallinnasta, koska se oli siellä halvempaa.
R. tuli juttelemaan minulle jossain vaiheessa ja vaihdoimme kuulumisia ja terveysuutisia. Hän halusi myös jutella verotuksesta ja piti mielenkiintoisen esitelmän siitä, miten Suomessa on mahdotonta rikastua ja ansioverotus on liian korkea. Mietin mielessäni, että firmalla taitaa todellakin mennä aika huonosti ja kävikö hän jokaisen työntekijän kanssa saman keskustelun. Ei nyt ollut kumminkaan aihe, jonka itse olisin valinnut listalle hänen kanssaan keskusteltavaksi.
Kuukausia myöhemmin istuin A:n autossa ja keskustelu hiljeni siksi aikaa, kun hän halusi kuunnella hyvän biisin.
” Missä voisimme vielä säästää,
voiko mäyräkoiran luontoon päästää?
Kun lokakuussa öisin pakastaa.
Maan antimia täällä syödään,
pullorahat pitkävetoon lyödään.
Kaikki meni silti Sirpa vielä rakastaa.”
Kertosäe, tai koko laulu, kertoi lohduttoman tarinan siitä miten pariskunta muuttaa maalle, koska rahat eivät enää riitä kaupungissa asumiseen ja loppujen lopuksi menee talosta lähtien kaikki. Hyvä biisi. Mietin, että firmalla taitaa mennä todella huonosti jos pomotkin kuuntelevat tuollaisia biisejä.
” Timon kanssa yhdessä murruttiin,
mökkimme purkua kaksin katseltiin.
Se Caterpillar töllin maahan löi,
naapurimme Ladan meille möi.
Uusi alku jälleen avautuu.
Samaralla ajettiin Helsinkiin,
bensiinin tuoksu tarttui vaatteisiin.
Joku huusi "saatanan koditon",
aivan sama mulla onni on
kun Timppa joskus minuun rakastui.
Nyt ei tarvitse enää säästää,
kun on tarpeeksi sekaisin päästään.
Kyllä valtio huolen pitää omistaan.
Heikki Hurstilla usein syödään,
jos on rahaa pitkävetoa lyödään.
Kaikki meni silti sinua vielä rakastan.”
Ainoastaan ihminen, jolla on aina ollut pienestä lähtien rahaa voi luulla, että tuossa biisissä on jotain toivoa tai että rakkaus kantaa kaiken yli.
Pidin teetaukoa ja selailin päivän lehtiannin läpi ja googlasin huvikseni tuttuja nimiä verotuslistasta. Jos asialle haluaa antaa perspektiiviä, niin huonona vuonna, tuona jolloin rahaa ei ollut mm. vuosikalenteriin, jokainen pomoni tienasi yli kaksinkertaisesti sen mitä minä ja mieheni tienaamme yhdessä, ja korostuksena yli. Toisin sanoen, vaikka vertaamisesta ei ole mitään hyötyä, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että pomoillani menee hyvin - mahtavaahan se heille on, että työnteko kannattaa, pomoni vaimo/mies voisi maata himassa syljeskelemässä katoon ja he voisivat sen lisäksi palkata täysipäiväisen kodinhoitajan hoitamaan lapsia ja silti heillä olisi rahaa saman verran käytössä kuin omalla perheelläni.
Tämä on hyvä biisi. Miksi se on hyvä, onko siinä hyvä melodia?
Lasten myötä omat arvot muuttuvat. Osa niistä ainakin. Sillä ei ole väliä pitääkö työstään tai viihtyykö siellä hyvin. Ne oikeastaan lakkaavat olemasta. Millä on väliä?
Perspektiivinä, pomoni tienaavat joka kuukausi melkein viisinkertaisesti kuukausipalkkani verran. Huonona vuonna. Olisi pitänyt katsoa paljon he tienaavat silloin, kun firmalla on varaa vuosikalenteriin eikä teepusseissa tarvitse säästää. Siihen lisätään päälle heidän puolisoidensa tulot ja muut etuudet, kuten lapsilisät, jotka voi laittaa kasvamaan vaikka korkoa lasten aikuisikää varten. Osakesalkku ei olisi huono ajatus sekään.
