keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Pikkujoulut

Ne on tosi hyvin. Maantienvärinen ja liiskattu tukkani näytti kaikelta muulta kuin hyvältä, mutta nainen oli vakuuttunut ja hymyili. Kommentoin takaisin, että ongelma on siinä ettei tukkani pysy pystyssä ja näytin käsillä miten hiusteni tulisi olla. Nainen innostui ja sanoi, että niitähän pitää vaan tupeerata ja samalla hän työnsi kätensä hiusteni sekaan ja alkoi pyörittämään sormia ja selosti kuinka tällä tavalla tupeeraamalla saan hiukseni nousemaan. Hän pyöritti ja pyöritti ja samalla kehui miten ihanan silkkiset hiukseni olivat ja miten hän on aina toivonut samanlaisia suoria hiuksia. 

Hän sai pyörittämisen valmiiksi, katsoi minua äidillisesti ja hymyili. Voi kun sinä olet suloinen, hän jatkoi. Tunsin olevani täysi lapsi ja hymyilin takaisin. Tapasimme muutaman tunnin päästä uudelleen tanssilattialla. Hiukseni olivat taas littanat ja hän hymyili edelleen. Halasimme pitkään ja jatkoimme tanssimista.