Kääntelin kirjan kellastuneita sivuja ja katsoin rispaantunutta kantta. Olin lykännyt sen aloittamista lähes vuodella, koska en halunnut lukea sitä pakosta tai velvollisuudentunnosta vaan ajalla, joka minulle parhaiten sopii.
Angstikauden loppumisen huomaan eniten siitä, että lukeminen alkaa taas kiinnostaa. Olen lukenut muutaman kirjan viikkojen aikana ja aloittanut muutaman uuden. Talven aikana keräämäni kirjavarastot ovat alkaneet näyttää jälleen houkuttelevilta. Pohdin pitkään, minkä kirjan aloitan seuraavaksi, ja päädyin kielenopettajaltani läksiäislahjaksi saamaani kirjaan.
Muistan eleen vieläkin – en ollut odottanut mitään lahjaa tai muistoa. Muistan miltä luokkahuone näytti, omituisen tunkkaisen hajun kokolattiamatosta, lämmön ja vahvan myskimäisen aromikkaan tuoksun, joka oli sekoitus vanhaa paperia, ympäröivää tilaa ja partavettä.
Istuimme pöytien ääressä juomassa kahvia, joka ei maistunut eikä näyttänyt kahvilta ja napostelimme suklaata. Oli viimeisimpiä päiviä ennen lähtöäni ja olin alkanut valmistella kotiinlähtöä ja viettää työajasta osan rentoutuneesti poissa työn parista. Puhuimme Eurooppaan paluusta ja kaikesta paitsi työstä. Lopulta N. nousi ylös ja selasi kirjahyllyään. Hän otti valkoisen kirjan, kumartui kirjoittamaan etulehdelle ja lopulta ojensi kirjan minulle.
Here I want to give you this.
Oh, but.. this is one of your favorites, your heart will be bleeding for this.
I know.
Angstikauden loppumisen huomaan eniten siitä, että lukeminen alkaa taas kiinnostaa. Olen lukenut muutaman kirjan viikkojen aikana ja aloittanut muutaman uuden. Talven aikana keräämäni kirjavarastot ovat alkaneet näyttää jälleen houkuttelevilta. Pohdin pitkään, minkä kirjan aloitan seuraavaksi, ja päädyin kielenopettajaltani läksiäislahjaksi saamaani kirjaan.
Muistan eleen vieläkin – en ollut odottanut mitään lahjaa tai muistoa. Muistan miltä luokkahuone näytti, omituisen tunkkaisen hajun kokolattiamatosta, lämmön ja vahvan myskimäisen aromikkaan tuoksun, joka oli sekoitus vanhaa paperia, ympäröivää tilaa ja partavettä.
Istuimme pöytien ääressä juomassa kahvia, joka ei maistunut eikä näyttänyt kahvilta ja napostelimme suklaata. Oli viimeisimpiä päiviä ennen lähtöäni ja olin alkanut valmistella kotiinlähtöä ja viettää työajasta osan rentoutuneesti poissa työn parista. Puhuimme Eurooppaan paluusta ja kaikesta paitsi työstä. Lopulta N. nousi ylös ja selasi kirjahyllyään. Hän otti valkoisen kirjan, kumartui kirjoittamaan etulehdelle ja lopulta ojensi kirjan minulle.
Here I want to give you this.
Oh, but.. this is one of your favorites, your heart will be bleeding for this.
I know.
