Olin eilisiltaisen ryhmätapaamisen paikkeilta varsin me-henkisellä tuulella. Päätin leipoa joulutorttuja työpaikalle, mikä ei siis sinänsä ole saavutus, koska porukkaa ei ole paljon. Iloisesti lauleskellen saavuin töihin ja asetin leivonnaiset pöydälle, U. hääri innoissaan ympärillä ja jäimme odottamaan glögikattilan saapumista. Huomautin L:lle, että herkkuihin ei saa koskea ennen glögiä.
Oven avauksesta päätellen pomoni saapui myös viimein toimistolle ja samantien L:n kantava ääni kuului käytävällä: torttuihin et sitten koske! Hetken aikaa oli hiljaista. On tämä nyt aika kumma toimisto, kun ensimmäisenä oven avauksen jälkeen kuuluu, että ei saa edes torttuihin koskea! Miten olisi huomenta ja vasta sen jälkeen torttukielto, jatkoi pomoni.
Tässä yhdessä ei ole lusikkaa, pomoni totesi pari tuntia myöhemmin ja katsoi glögimukiaan. No kun sulla on aina lusikka siinä sun systeemissä, sain juuri sanottua kunnes tajusin, että käyttämäni sana ei juuri kyseisessä kohdassa ollut paras mahdollinen. Unohdan vain välillä täysin perussanoja suomen kielestä ja korvaan ne systeemillä.
Ainakin sai nauraa. Säälin minä pomoani silti. Selvästi perjantai.
