Isänpäivä. Mahtavaa. Makasin sängyssä peiton alla, päätä jyskytti ja olo oli kuin katujyrän alle jääneellä, eikä kello ollut edes kahdeksaa aamulla. Lauantai meni varsin mukavissa merkeissä. Minulla oli ollut vilu jo pari päivää, mutta ei mitään ihmeellisempää, mikä estäisi minua liikkumasta tai olemasta yleisen aktiivinen. Iltapäivästä oli toisin.
Olo huononi huonenemistaan ja lopulta yö kulminoitui siihen, että muutaman tulikuuman suihkun, lämpövillakerraston, pyjaman ja peittojen alle hautautuneena tärisin sikiöasennossa ja itkin. Ei sillä sinänsä mitään helpottavaa vaikutusta ollut. En vain enää jaksanut kipua. Kun jokainen lihassäie on tulessa, jokainen liike sattuu ja vaikka olisi miten niin olo ei helpotu, niin ainoa lohtu olisi ollut läheisyys. Taisin minä itkeä sitäkin.
Raahauduin kotiin ja ojensin isille isänpäivälahjan. Sain ruokaa, juttuseuraa ja kyydin kotiin. Kuumekin oli melkein laskenut. Huomenna taas töihin.
Olo huononi huonenemistaan ja lopulta yö kulminoitui siihen, että muutaman tulikuuman suihkun, lämpövillakerraston, pyjaman ja peittojen alle hautautuneena tärisin sikiöasennossa ja itkin. Ei sillä sinänsä mitään helpottavaa vaikutusta ollut. En vain enää jaksanut kipua. Kun jokainen lihassäie on tulessa, jokainen liike sattuu ja vaikka olisi miten niin olo ei helpotu, niin ainoa lohtu olisi ollut läheisyys. Taisin minä itkeä sitäkin.
Raahauduin kotiin ja ojensin isille isänpäivälahjan. Sain ruokaa, juttuseuraa ja kyydin kotiin. Kuumekin oli melkein laskenut. Huomenna taas töihin.
