Huomio! Veroilmoitukset tulee jättää tänään! Sihteeri syöksyi huoneeseen hirveällä tohinalla ja tuijotin näkyä teemukini takaa. Siis minkä ilmoituksen? kysyin epäileväisenä ja sain tuskastuneen ähkäisyn vastaukseksi; äh, neiti jatkaa vaan nyt askareitaan, te olette tehneet kansalaisvelvollisuutenne tältä vuodelta. Annoin sihteerin jatkaa tohinaansa ja keskityin näytön tuijottamiseen.
Tuntui, että olisin ollut kuukauden lomalla. Olin viettänyt viikon lähes joka hetken mahdollisuuksien mukaan ulkona tai muuten auringosta nauttien. Loppuviikkoa kohden olin alkanut taas näkemään painajaisia ja unen katkonaisuuden takia olin muutaman päivän varsin hatarassa mielentilassa. Ajatus nukkumisesta tuntui houkuttelevalta, mutta ahdistavalta samaan aikaan, koska tiesin, että olisin hereillä muutaman tunnin sisällä. Unimaailma oli myös muuttunut raaemmaksi ja heräsin henkeä haukkoen ja yskien. Dude, you have some issues, ajattelin aamulla kun hörpin teetä ja katselin heräävää kaupunginosaa puiden latvojen korkeudella.
Kissat olivat viimein saaneet kevättä rintaan ja Elmeri syöksyi ja kieppui illan pimetessä pitkin asuntoa, kävi ilmoittamassa parvekkeella naapurustolle myös aikeistaan ja pinkaisi taas rullaantuneen maton alle piiloon. Tai pää oli piilossa, koko loppu kymmenen kiloa täyttä lihasta oleva lihamakkara makasi littanana lattialla, mutta ei mitenkään huomaamattomana, jos ei nyt sitten halunnut Elmerille niin uskotella. Mira tyytyi keksimään uusia tapoja valloittaa V. ja pyrki tunkemaan kuononsa mahdollisimman lähelle toisen hengityselimiä. Karvanlähtöaikaisen kissan kanssa se on enemmän kuin extremeä.
Haistelin merta ja katselin rantaviivan muuttumista aaltojen keinutuksessa. Aurinko paistoi, hiekka oli lämmintä, grilli kypsensi sopivan karsinogeenista ruokaa vähän matkan päässä. V. istui vieressä ja suljin tyytyväisenä silmät ja nojasin taaksepäin.
Tuntui, että olisin ollut kuukauden lomalla. Olin viettänyt viikon lähes joka hetken mahdollisuuksien mukaan ulkona tai muuten auringosta nauttien. Loppuviikkoa kohden olin alkanut taas näkemään painajaisia ja unen katkonaisuuden takia olin muutaman päivän varsin hatarassa mielentilassa. Ajatus nukkumisesta tuntui houkuttelevalta, mutta ahdistavalta samaan aikaan, koska tiesin, että olisin hereillä muutaman tunnin sisällä. Unimaailma oli myös muuttunut raaemmaksi ja heräsin henkeä haukkoen ja yskien. Dude, you have some issues, ajattelin aamulla kun hörpin teetä ja katselin heräävää kaupunginosaa puiden latvojen korkeudella.
Kissat olivat viimein saaneet kevättä rintaan ja Elmeri syöksyi ja kieppui illan pimetessä pitkin asuntoa, kävi ilmoittamassa parvekkeella naapurustolle myös aikeistaan ja pinkaisi taas rullaantuneen maton alle piiloon. Tai pää oli piilossa, koko loppu kymmenen kiloa täyttä lihasta oleva lihamakkara makasi littanana lattialla, mutta ei mitenkään huomaamattomana, jos ei nyt sitten halunnut Elmerille niin uskotella. Mira tyytyi keksimään uusia tapoja valloittaa V. ja pyrki tunkemaan kuononsa mahdollisimman lähelle toisen hengityselimiä. Karvanlähtöaikaisen kissan kanssa se on enemmän kuin extremeä.
Haistelin merta ja katselin rantaviivan muuttumista aaltojen keinutuksessa. Aurinko paistoi, hiekka oli lämmintä, grilli kypsensi sopivan karsinogeenista ruokaa vähän matkan päässä. V. istui vieressä ja suljin tyytyväisenä silmät ja nojasin taaksepäin.
