keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Tauluja ja tupareita

Olin kaikessa viisaudessani päättänyt ripustaa taulut seinälle. Tuparit olivat hyvä syy keskittyä urakkaan. Yleisesti olen ollut suhteellisen varma pienistä nikkarointitaidoistani, mutta uusi asunto ei ole antanut kovinkaan paljon positiivisia kokemuksia sen suhteen.

Koukun lyönti seinään pitäisi olla varsin yksinkertainen proseduuri; otat koukun, katsot seinää, laitat koukun seinää vasten, piikit kohti seinää tietenkin, ja lyöt vasaralla muovirojun seinään kiinni ja ripustat taulun. Estimoitu aika n. minuutti.

Vittu. (Vaativimmille feministeille anteeksi)

Kuuden rikkinäisen ja neljän kolon jälkeen olin saanut yhden taulun seinään ja osunut toisen koukun kohdalla kiveen joka kerta. Aika hyvä saavutus maksimissaan neljän millin piikeillä.

Tulistuin lopulta tilanteeseen niin pahasti, että päädyin vaihtoehtoiseen koukun kiinnitykseen pikaliimalla. Luit oikein. Jos sillä aineella saa kaiken muunkin pysymään kiinni niin saa luvan kelvata taulukoukun kiinnitykseenkin.

Tosi hienoja tauluja sulla, S. totesi tovin istuttuaan.

Yritin nähdä asian samalta kannalta.