With every breath
And all the choices that we make
We are only passing through on her way
I find my strength
Believing that their souls live on
Until the end of time
I'll carry them with me
Mother Earth – Within Temptation
Sain lahjaksi Paulo Coelhon uusimman suomennoksen Bridan. En ole fani enkä ymmärrä suurtakaan osaa miehen kirjoista, mutta joidenkin tarinoiden viihdyttävyys on ok. Suurimman osan aikaa tuntuu kuin lukisi huonoa uskontokirjaa lapsille.
Ajattele, että ihminen koostuu atomeista. Ne eivät katoa, kun ihminen kuolee. Joskus osa niistä on ollut toisissa ihmisissä.
Suljin silmät ja nukahdin nopeasti. Avasin silmät ja olin suuressa metsässä. Puut olivat korkeita ja vanhoja. Oli valoisaa ja joka puolella näkyi metsää. Katsoin maahan ja se oli keskiruskeaa ja kuivaa. Hameeni oli jotain paksua kangasta, pellavaa ehkä – kovaa ja kestävää, mutta käytössä pehmentynyttä. Sen päällä oleva esiliina oli sammaleen vihreä. Hiukseni olivat pitkät ja tumman ruskeat. En ollut yksin.
Selkäni takana oli jonkinlainen laavu, jossa oli pieni tulisija. Mies, joka selvästi tunsi minut, totesi, että meidän pitää tappaa tuntematon mies, ja etsi laavusta veistä. Tuleva uhri ei tehnyt vastarintaa. Hän makasi nyt maassa, kädet sidottuina eteen, pää minun sylissäni.
Katsoin tumman ruskeita pitkiä hiuksia, jotka kehystivät enemmän kauniita kuin komeita kasvonpiirteitä. Vaatteet olivat samankaltaiset kuin omani. Kasvot olivat enemmän kapeat kuin levät. Katseemme kohtasivat ja vihertävät silmät tuijottivat minua surullisina, mutta silti vaativina. Tuijotimme toisiamme sanomatta sanaakaan. Takanani kuului etsimisen ääniä ja tajusin etten voi antaa tämän ihmisen kuolla. Miehen katse omissani tiesi sen nyt myös.
Sydämeni alkoi takoa rinnassa kuin olisin juoksemassa maratonia. En tiennyt mitä tekisin. Tiesin vain, että tuo ihminen ei saisi kuolla. Tunsin painon päälläni ja sydämeni löi entistä kovempaa.
Kriisi, on aika herätä. Avasin silmäni V:n puheeseen ja minua väsytti edelleen. Atomeita. Jännä ajatus.
And all the choices that we make
We are only passing through on her way
I find my strength
Believing that their souls live on
Until the end of time
I'll carry them with me
Mother Earth – Within Temptation
Sain lahjaksi Paulo Coelhon uusimman suomennoksen Bridan. En ole fani enkä ymmärrä suurtakaan osaa miehen kirjoista, mutta joidenkin tarinoiden viihdyttävyys on ok. Suurimman osan aikaa tuntuu kuin lukisi huonoa uskontokirjaa lapsille.
Ajattele, että ihminen koostuu atomeista. Ne eivät katoa, kun ihminen kuolee. Joskus osa niistä on ollut toisissa ihmisissä.
Suljin silmät ja nukahdin nopeasti. Avasin silmät ja olin suuressa metsässä. Puut olivat korkeita ja vanhoja. Oli valoisaa ja joka puolella näkyi metsää. Katsoin maahan ja se oli keskiruskeaa ja kuivaa. Hameeni oli jotain paksua kangasta, pellavaa ehkä – kovaa ja kestävää, mutta käytössä pehmentynyttä. Sen päällä oleva esiliina oli sammaleen vihreä. Hiukseni olivat pitkät ja tumman ruskeat. En ollut yksin.
Selkäni takana oli jonkinlainen laavu, jossa oli pieni tulisija. Mies, joka selvästi tunsi minut, totesi, että meidän pitää tappaa tuntematon mies, ja etsi laavusta veistä. Tuleva uhri ei tehnyt vastarintaa. Hän makasi nyt maassa, kädet sidottuina eteen, pää minun sylissäni.
Katsoin tumman ruskeita pitkiä hiuksia, jotka kehystivät enemmän kauniita kuin komeita kasvonpiirteitä. Vaatteet olivat samankaltaiset kuin omani. Kasvot olivat enemmän kapeat kuin levät. Katseemme kohtasivat ja vihertävät silmät tuijottivat minua surullisina, mutta silti vaativina. Tuijotimme toisiamme sanomatta sanaakaan. Takanani kuului etsimisen ääniä ja tajusin etten voi antaa tämän ihmisen kuolla. Miehen katse omissani tiesi sen nyt myös.
Sydämeni alkoi takoa rinnassa kuin olisin juoksemassa maratonia. En tiennyt mitä tekisin. Tiesin vain, että tuo ihminen ei saisi kuolla. Tunsin painon päälläni ja sydämeni löi entistä kovempaa.
Kriisi, on aika herätä. Avasin silmäni V:n puheeseen ja minua väsytti edelleen. Atomeita. Jännä ajatus.
