Kissaihmiset..

Olen ennen adoptoinut kissani koiraihmisiltä. Se on ollut helppoa. Nyt ensimmäistä kertaa olen yrittänyt adoptoida kissoja kissaihmisiltä.

- Oletko naimisissa?
- Asutko yksin?
- Minkä ikäinen olet?
- Mitä teet ammatiksesi?
- ...Mitä se on?
- Omistus- vai vuokra-asunto?
- Tupakoitko? Entä lähipiiri?
- Onko sinulla lasitettu parveke?
- Onko kiipeilypuu, kissat tarvitsevat kiipeilypuun, mielellään ison?
- Mitä sinä olet syöttänyt kissoillesi?
- Kuinka usein syötät lihaa?
- Missä käytät eläinlääkärissä?
- Minkä ikäisenä kissasi kuoli?
- Miten se kuoli, lopetitko sen?
- Onko sinulla lapsia?
- Aiotko hankkia lähiaikoina?
- Käytätkö kissoja ulkona?

Jne. Siis. Tuolla ulkona, joka puolella, on ihmisiä, jotka saavat panna paljaalla täysin vapaasti, hankkia lapsia vaikka tusinan ilman, että yksikään sosiaalihumanisti koskaan kysyy onkohan tuo nyt viisasta. Minä yritän adoptoida kissalleni kavereita. Hyvähän se toisaalta on, mutta toisaalta varsin huvittavaa, jos ei jopa loukkaavaa.

Sain neljä kuvaa kännykkääni ja tajusin katselevani uusien vauvojeni kuvia. Kaksi tyttöä. Toinen oli varma ja toinen vielä avoin. Joku noista kolmesta. Sen näkisi muutaman viikon päästä. Täytyyhän kemian pelata vauvankin kanssa. Kasvattajakin vaikutti ”helpommalta”.

Nyt täytyy vaan keksiä tytöille hyvät nimet.