
Elmeri tuhosi suurimman osan palmuistani, käytti niitä ponkaisujalustana ja lennätti mullan ympäri asuntoa, tytöt hoitivat huolen lopuista kukista.
Elmeri oli se, joka keksi kaivautua kirjojen läpi parvisänkyyn, jotta sai nukkua vieressä, myöhemmin se nukkui aina jalkopäässä tai tyynyn vieressä. Se tykkäsi nukkua auringossa selällään, ottaa kaiken lämmöstä irti.
Alkujärkytyksestä toivuttuaan se tykkäsi juosta tyttöjen kanssa ympäri asuntoa jopa niin railakkaasti, että kannettavani lensi lattialle.
Elmeri oli oman arvonsa tunteva ja tiesi mitä halusi. Eri tavalla kuin tytöt, samalla tavalla kuin Mira, se halusi olla kotona hoidettavana. Olen joutunut jopa kerran tapetoimaan ison huoneen uudelleen Elmerin jäljiltä hyvityksenä, kun se oli viikonlopun hoidossa.
Elmeri halusi olla uros talossa ja aina silloin tällöin V:n ollessa poissa se meni tyytyväisen oloisena nukkumaan hänen paikalleen ja makasi siinä omahyväisen näköisenä kaikki raajat venytettyinä.
Mira opetti Emerin avaamaan ovet ja siksi väliovet piti vetää kuminauhoilla kiinni. Kerran olin yötä pois kotoa ja kuminauha oli liian löysällä, että Elmeri pääsi ovien väliin, mutta liian kireällä, jotta se olisi päässyt kääntymään ja ovien välistä pois. Kun aamulla tulin kotiin se oli tönkkönä ovien välissä hesarin alla. Siitä lähtien se ko. asunnossa vihasi postinjakajaa ja hesarin jakajaa ja ryntäsi aina ovella raivolla, jos kuuli postiluukun käyvän.
Elmeri sai aina huomiota, kun sen kanssa oli jossain. Sen rotua kysyttiin usein ja häntää ihasteltiin. Se olikin kovin ylpeä siitä.
Elmeri oli vaavi loppuun asti ja vaati hellittelyä ja huomiota. Viimeinen pistos taisi olla sille helpotus.